Nikolai Pavlov

Nikolai Filippovitš Pavlov (ven. Никола́й Фили́ппович Па́влов, 19. syyskuuta 1803 Moskova – 10. huhtikuuta 1864 Moskova[1]) oli venäläinen kirjailija.

Nikolai Pavlov.

Suku ja koulutus

Nikolai Pavlovin isä oli maaorja tai mahdollisesti tämän isäntä. Hänen äitinsä oli tuotu Persian sotaretkeltä vuonna 1796. Pavlov sai hyvän kotikoulutuksen ja pääsi vapaaksi vuonna 1811. Hän valmistui näyttelijäksi Keisarillisesta teatterikoulusta, mutta siirtyi sitten Moskovan yliopiston kielen ja kirjallisuuden osastolle, josta hän valmistui vuonna 1825. Pavlov työskenteli virkamiehenä ja meni vuonna 1837 naimisiin runoilija Karolina Pavlovan kanssa, joka toi mukanaan suuret myötäjäiset.[1]

Kirjallinen ura

Pavlov aloitti kirjailijanuransa kääntäjänä ja runoilijana. Vuonna 1835 ilmestyi kolmen pienoisromaanin kokoelma Tri povesti, joka herätti suurta huomiota yhteiskuntakriittisellä kuvauksellaan. Vuonna 1839 ilmestynyttä psykologissävyisempää toista kokoelmaa Novyje povesti pidettiin vähemmän onnistuneena. Pavlov vetäytyi sittemmin kirjallisuuselämästä, mutta julkaisi vuonna 1847 joukon kriittisiä kirjeitä Nikolai Gogolille.[1]

Perheensä omaisuuden uhkapelissä menettänyt Pavlov karkotettiin appensa aloitteesta Permiin vuonna 1853. Hän pääsi pian palaamaan Moskovaan, jossa hän toimi Mihail Katkovin Russki vestnik -lehden kirjallisuuskriitikkona. Vuosina 1860–1863 Pavlov julkaisi virallista ”konservatiivis-liberaalia” linjaa edustanutta Naše vremja -sanomalehteä ja vuonna 1863 hän perusti uuden lehden Russkije vedomosti.[1]

Pavlovin ensimmäiseen kokoelmaan sisältyvä pienoisromaani Imeniny (”Nimipäivä”) julkaistiin Suomessa ruotsinnoksena vuonna 1846[2]. Sen aiheena on alhaisesta asemastaan Pavlovin itsensä tapaan kärsivä lahjakas maaorja. Käännöksen on nähty kuvastavan varhaista kiinnostusta venäläistä yhteiskuntakriittistä kirjallisuutta kohtaan.[3]

Lähteet
  1. Russkije pisateli 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 4, s. 489–493. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1999. ISBN 5-85270-256-0.
  2. Åkeström, Hans: Bibliografi över rysk skönlitteratur översatt till svenska Acta Bibliothecae Universitatis Gothoburgensis. 2018. Arkistoitu 2.5.2021. Viitattu 26.7.2021.
  3. Karhu, Eino: Finljandskaja literatura i Rossija 1800–1850, s. 285–286. Tallin: Estonskoje gosudarstvennoje izdatelstvo, 1962. Teoksen verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.