Nikolai Nikolajevitš Romanov

Nikolai Nikolajevitš Romanov (ven. Николай Николаевич Романов (младший); 18. marraskuuta (J: 6. marraskuuta) 1856 Pietari5. tammikuuta 1929 Antibes) oli venäläinen suuriruhtinas ja kenraali sekä keisari Nikolai I:n pojanpoika. Hän oli Venäjän armeijan ylipäällikkö itärintamalla Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan ensimmäisen maailmansodan ensimmäisen vuoden ajan.

Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš.
Nikolainpalatsi Pietarissa.

Perhesuhteet

Nikolain vanhemmat olivat Nikolai Nikolajevitš vanhempi ja Aleksandra Petrovna. Nikolain isä oli keisari Nikolai I:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kuudes lapsi ja kolmanneksi vanhin poika. Nikolailla oli veli Pjotr Nikolajevitš Romanov. Nikolai kävi sotilasinsinöörikoulua ja valmistui sieltä vuonna 1873 ja pääesikunnan akatemiasta 1876. Nikolai nai Montenegron kuninkaan Nikola I Petrović-Njegošin tyttären Anastasian vuonna 1907. Molemmat olivat hartaita ortodokseja ja montenegrolaiset myös panslavisteja. Avioliitto oli lapseton.

Sotilasura

Nikolai toimi Turkin sodassa (18771878) ylipäällikkönä olevan isänsä esikunnassa. Nikolai oli hyvä sotilas ja suosiossa.[1] Hän oli myös hyvin uskonnollinen mies: hän rukoili joka aamu ja yö sekä joka ruuan aikana. Nikolai oli panslavisti, muttei kiihkomielinen. Hän viihtyi parhaiden maaseudulla, jossa hän metsästeli ja ratsasti maatiloilla. Vuonna 1895 hänet nimitettiin ratsuväen tarkastajaksi, jota tointa hän hoiti kymmenen vuotta.

Nikolain ei annettu taistella Venäjän–Japanin sodassa, koska keisari Nikolai II ei halunnut, että Romanovit kaatuisivat tappiollisessa sodassa.

Hänellä oli merkittävä osuus vuoden 1905 levottomuuksien lopussa. Kun lakot levisivät, vaihtoehtona oli joko hyväksyä ministeri Sergei Witten ehdotukset tai kukistaa kansa voimatoimin. Nikolai II pyysi Nikolai Nikolajevitšia ryhtymään sotilasdiktaattoriksi, mistä hän kieltäytyi ja Nikolai II joutui hyväksymään uudistukset, mitä keisarinna Aleksandra Fjodorovna ei ikinä antanut anteeksi.

Vuodesta 1905 aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti Nikolai toimi Pietarin sotilaspiirissä. Hän ei ottanut osaa sotasuunnitelmiin, mutta maailmansodassa hän oli aluksi vastuussa rintamasta Saksaa, Itävalta-Unkaria ja Turkkia vastaan. Grigori Rasputinin mukaan Venäjän tappiot jatkuisivat, ellei keisari itse ottaisi komentoa, minkä Nikolai II teki 21. elokuuta 1915. Nikolai Nikolajevitš nimitettiin tämän jälkeen Kaukasian käskynhaltijaksi ja Kaukasian rintaman ylipäälliköksi.

Metsästys ja koiraharrastus

Nikolai luettiin aikansa suuriin metsästäjiin. Hänen venäjänvinttikoiransa, borzoit, olivat maankuuluja. Rodun omistusoikeus oli tuolloin rajoitettu ylhäisaatelistoon, ja koska rotu katosi Venäjältä vallankumouksen yhteydessä, nykypäivän venäjänvinttikoirat polveutuvat niistä koirista, joita Nikolai oli lahjoittanut eurooppalaisille ystävilleen ennen maailmansotaa. Elinaikanaan Nikolai koirineen kaatoi satoja susia. Ajossa käytettiin kahta koiraa jotka kävivät suden kimppuun molemmilta puolilta, jonka jälkeen Nikolai nousi ratsailta ja leikkasi suden kurkun veitsellä. Metsästys oli Nikolain pääharrastus, ja hän kuljetti hevosiaan ja koiriaan mukanaan matkustaessaan yksityisjunallaan ympäri maata tarkastusmatkoillaan.

Loppuelämä

Helmikuun vallankumouksen tapahtuessa Nikolai oli Kaukasiassa. Hän sai määräyksen ryhtyä ylipäälliköksi ja matkusti Mogileviin, mutta vuorokauden kuluttua uusi pääministeri Georgi Lvov erotti Nikolain virasta.

Kaksi vuotta Nikolai vietti Krimillä joskus kotiarestissa ja vapaudessa. Hänellä oli sympatioita valkoisia joukkoja kohtaan, mutta Denikin ei uskaltanut nimittää monarkistia ja Romanovin suvun edustajaa johtoon pelätessään vieraannuttavansa valkoisten puolella olleet tasavaltalaiset.

Nikolai ja hänen vaimonsa pakenivat Venäjältä huhtikuussa 1919 brittiläisellä sotalaiva HMS Marlborough’lla Mustanmeren poikki.

Nikolai vietti aluksi aikaa Genovassa, Italian kuninkaan Viktor Emanuel III:n vieraana, joka oli Nikolain lanko. Myöhemmin Nikolai muutti vaimonsa kanssa Ranskaan Choignyn pieneen maalaiskylään Pariisin lähistölle. La Sûreté Nationale ja kasakat vartioivat hänen taloaan vuorokauden ympäri. Maanpaossa Nikolai toimi antibolševististen monarkistien ROVS-järjestössä, ja johti sitä yhdessä kenraali Pjotr Wrangelin kanssa. Nikolai kuoli vanhuuteen Ranskan Rivieralla vuonna 1929, jossa hän oli asunut talvisin. Nikolai haudattiin Pyhän Arkkienkeli Mikaelin kirkkoon, Cannesiin.

Vuonna 2014 prinssit Nikolai Romanovitš Romanov ja Dimitri Romanov vetosivat että Nikolain jäännökset siirrettäisiin takaisin Venäjälle. Nikolain ja hänen vaimonsa ruumiit haudattiin uudelleen Moskovan Bratskin sotilashautausmaalle toukokuussa 2015[2].

Lähteet

  1. Suomen kaartin lopullinen marssiretki ja rauha. Lukemisia Suomen sotamiehille, 1890, nro 1, s. 42. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2015.
  2. Features / The official website of the Mayor and the Government of Moscow[vanhentunut linkki]. Mos.ru (30 April 2015). Retrieved on 2015-09-16.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.