Nikolai Mauro

Nikolai (Kola) Mauro, sukunimi vuoteen 1919 Mavrojeff (31. tammikuuta 1897 Pielisjärvi – 19. lokakuuta 1959 Lieksa) oli suomalainen kauppaneuvos ja Lieksan Kauppa Oy:n toimitusjohtaja.[1][2][3]

Nikolai Mauron vanhemmat olivat toimitusjohtaja Vasili Mauro, aik. Mavrojeff (1870–1936) ja Maria Netsainen. Hän kävi kauppakoulun 1913 ja teki opintomatkoja Venäjälle 1915 ja 1917, Ruotsiin 1924, 1949 ja 1952, Englantiin 1951, Hollantiin 1951 sekä Tanskaan 1952.[1][2]

Nikolai Mauron isä Vasili Mauro oli kotoisin Vienan Karjalasta Repolan Koropin kylästä. Hän kiersi laukkukauppiaana Suomen puolella ja perusti vuonna 1892 Lieksan kirkonkylään pienen kaupan, josta kehittyi myös ympäröivää maaseutua palveleva tukkuliike. Vuonna 1907 Vasili Mauro osti liikkeelleen kauppatalon Lieksan Pielisentien varrelta ja siirsi liikkeen toiminnan sinne. Vuonna 1919 kauppaliikkeestä tuli Lieksan Kauppa Oy. Ennen valtakunnan rajan sulkeutumista 1920 Lieksan Kauppa Oy myi tavaraa myös rajan taakse Repolaan ja toi sieltä lintuja sekä jäätynyttä tai kuivatettua kalaa, jota myytiin Pietariin. Rajan sulkeuduttua Lieksan Kauppa Oy yritti myydä suuria määrää puolukkaa muun muassa Saksaan, mutta tämä hanke osoittautui tappiolliseksi.[2]

Mauro oli Lieksan Kauppa oy:n johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1919 alkaen ja toimi liikkeen johtajana 1919–1936 sekä isänsä kuoleman jälkeen toimitusjohtajana vuodesta 1936 alkaen. Hän sai kauppaneuvoksen arvon 1949.[1]

Nikolai Mauron aikana Lieksan Kauppa Oy:stä tuli Lieksan suurin vähittäis- ja tukkukaupan yritys. Vuonna 1934 tapahtuneen Lieksan palon jälkeen liikkeelle valmistui 1938 uusi kauppatalo Asemakadun varrelle. Funkkistyylisen kaksikerroksisen rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Eino Pitkänen. 1950-luvun alussa kauppataloa laajennettiin kolmikerroksisella varasto- ja tukkurakennuksella, jossa sijaitsi liikkeen toimisto ja myös Lieksan ensimmäinen tavarahissi. Liikkeellä oli Lieksan ympäristössä 32 myyntipaikkaa, joista 15 oli myymälöitä ja loput Metsähallituksen ja Enso-Gutzeit Oy:n savottojen muonituspisteitä. Savottojen muonituksella olikin tärkeä osuus Lieksan Kauppa Oy:n toiminnassa.[2][4]

Mauro oli Turkiskauppiaitten Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä ja Karjalan Mallasjuoma Oy:n johtokunnan puheenjohtajana. Hän oli Lieksan kauppalanvaltuuston jäsenenä vuodesta 1936 alkaen ja oli valtuuston puheenjohtaja 1945 sekä varapuheenjohtaja 1946–1947 ja 1948. Lieksan kauppalanhallituksen jäsenenä Mauro oli 1941–1953. Vuosina 1939–1945 hän oli kansanhuoltolautakunnan puheenjohtajana. Mauro vaikutti voimakkaasti siihen, että Lieksan kauppala itsenäistyi 1934 Pielisjärven kunnasta.[1]

Nikolai Mauron kuoltua yllättäen lokakuussa 1959 liikkeen johtoon tuli hänen nuorempi veljensä Pauli Mauro (1913–1991). 1960- ja 1970-luvulla Lieksan Kauppa Oy karsi myymäläverkostoaan maaltapaon vuoksi ja keskittyi kehittämään Lieksan päämyymäläänsä. Päämyymälää varten purettiin vanhoja kaupparakennuksia ja rakennettiin uusi yksikerroksinen market-tyyppinen myymälä, jonka yhteyteen tuli myös pysäköintipaikkoja autoille. Lieksan Kauppa Oy:n toiminnot ja omaisuus myytiin vuonna 1980 Tukolle, kun Pauli Maurolle ei saatu seuraajaa suvun piiristä.[5][2]

Nikolai Mauro oli naimisissa 1922–1953 postivirkailija Helmi Tyyne Iiskolan (k. 1953) kanssa.[1] Nikolai Mauro on haudattu Lieksan ortodoksiselle hautausmaalle.[6]