Nikolai Kasatkin

Nikolai Aleksejevitš Kasatkin (ven. Никола́й Алексе́евич Каса́ткин; 25. joulukuuta (J: 13. joulukuuta) 1859 Moskova – 17. joulukuuta 1930 Moskova) oli venäläinen taidemaalari. Häntä on pidetty yhtenä sosialistisen realismin edeltäjistä.

Nikolai Kasatkin.
Kilpailijattaret (1890).
Hiilenlouhijat. Vuoronvaihto (1895).

Elämänvaiheet

Nikolai Kasatkinin isä Aleksei Kasatkin oli myös taiteilija. Kasatkin opiskeli neljätoistavuotiaasta alkaen Moskovan maalaus-, kuvanveisto- ja arkkitehtuuriopistossa, joka eli tuolloin huippukauttaan ja jonka opettajina oli monia ajan tunnetuimmista venäläisistä maalareista. Kasatkiniin vaikutti muun muassa hänen opettajansa Vasili Perov. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Kasatkin joutui aluksi elättämään itseään toimimalla opettajana kirjanpainajakoulussa sekä tekemällä paljon tilaustöitä kustannusalalle, kuten seinäkalenterien ja muiden halpojen julkaisujen kuvituksia. Kuvitettuaan ensimmäisen venäläisen pöytäkalenterin hän sai työpaikan Ivan Sytinin kirjapainosta, mutta piti myöhemmin elämänsä tätä vaihetta hukkaanheitettynä aikana. Kasatkin vietti pääosan elämästään Moskovassa, jonka vilkkaasta elämästä hän sai paljon innoitusta taiteeseensa. Hän hankki itselleen datšan Marfinon kylästä Ostankinon läheltä ja piti siellä ateljeeta vuoteen 1914 saakka, minkä jälkeen hän muutti läheiseen Sokolnikiin.[1]

Taide

Kasatkinin varhaistuotanto käsittää pääosin muotokuvia, joista tulevat esiin ihmiselämän ankeatkin puolet. 1880-luvulta alkaen hän käsitteli töissään Venäjän maataomistamattoman talonpoikaisväestön vaikeita oloja ja kuvasi arkielämän tilanteisiin liittyvää draamaa herkällä tavalla. Hän tasapainotti usein ankeita aiheita iloisilla sävyillä. Tämän vaiheen töitä ovat muun muassa Heinäkauppa (1889), Kilpailijattaret (1890) ja Orvot (1891), jotka olivat esillä vaeltajien näyttelyissä. Monien muiden venäläisten maalarien tavoin Kasatkin matkusti vuonna 1887 Keski-Venäjälle tutustumaan Volgan rantojen maisemiin.[1]

Kasatkin kiinnostui 1890-luvun alussa Venäjän keisarikunnan kasvavasta kaivosteollisuudesta ja sen luomista uusista työoloista. Vuodesta 1892 hän vieraili yhdeksän vuoden ajan joka kevät Donbassin alueen kaivoksilla tutustumassa työläisten oloihin. Tuolloin syntyivät muun muassa maalaukset Köyhät louhivat hiiltä (1893), Köyhät keräävät hiiltä hyödynnetyistä kaivoksista (1894) sekä monumentaalinen Hiilenlouhijat. Vuoronvaihto (1895), joka sai arvostelijoilta ylistävän vastaanoton oltuaan esillä vaeltajien näyttelyssä vuonna 1896. Kasatkin teki 1900-luvun alussa lisää työläiselämän kuvauksia. Tällä kaudella hänen maalauksissaan näkyy kirjailija Maksim Gorkin tuotannon vaikutus.[1]

Venäjän vuoden 1905 vallankumous innoitti Kasatkinia useisiin maalauksiin, jotka kuvasivat vallankumouksellisten kohtaloita. Vuonna 1924 Kasatkin matkusti Englantiin ja teki siellä lisää maalauksia kaivos- ja tehdastyöläisistä. Tässä vaiheessa hänen työnsä tulkittiin Neuvostoliiton sosialististen saavutusten vertauskuviksi.[1]

Lähteet
  1. Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle, s. 97–101. WSOY, Helsinki 2006.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.