Nikolai Berdjajev

Nikolai Aleksandrovitš Berdjajev (ven. Никола́й Алекса́ндрович Бердя́ев; 18. maaliskuuta (J: 6. maaliskuuta) 1874 Kiova, Ukraina – 24. maaliskuuta 1948 Clamart, Ranska) oli ukrainalaissyntyinen venäläinen uskonnollinen ja poliittinen filosofi, joka edusti kristillistä eksistentialismia ja universalismia.

Berdjajev aloitti opinnot Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Hänestä tuli pian marxilainen. Vuonna 1898 hänet pidätettiin opiskelijamielenosoituksessa ja erotettiin yliopistosta. Vuonna 1904 Berdjajev muutti Pietariin. Siellä hän lopulta erkani marxilaisuudesta ja suuntautui kohti filosofiaa ja hengellisyyttä. Hän oli ortodoksi, mutta arvosteli kirkkoa instituutiona. Vuonna 1913 hän kirjoitti artikkelin, joka suututti kirkon. Hänet tuomittiin karkotettavaksi Siperiaan, mutta ensimmäinen maailmansota ja vallankumous estivät tuomion täytäntöönpanon.

Berdjajev ei hyväksynyt bolševikkihallintoa, koska se korosti valtiota yksilön vapauden sijasta. Hän ei kuitenkaan kannattanut tsaarinvaltaa sen enempää. Syyskuussa 1922 bolševikit karkottivat 160 valittua intellektuellia, Berdjajev mukaan lukien, maasta. Hän asettui aluksi Saksaan, mutta muutti maan taloudellisen ja poliittisen tilanteen vuoksi Pariisiin vuonna 1923. Siellä hän opetti, luennoi ja kirjoitti. Saksan vallattua maan hän jatkoi kirjallista tuotantoa. Teokset julkaistiin sodan jälkeen, osa vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Berdjajev kirjoitti paljon muun muassa vapaudesta ja luovuudesta. Hänen teoksensa ovat vaikuttaneet paitsi eksistentialismiin myös ortodoksiseen teologiaan.