Nikolai Baiterjakov

Nikolai Semjonovitš Baiterjakov (ven. Никола́й Семёнович Байтеря́ков; 9. elokuuta 1923 – 1. huhtikuuta 1997) oli udmurttilainen runoilija.

Nikolai Baiterjakov syntyi talonpojan perheeseen Varzi-Jatšin kylässä Udmurtiassa. Hän opiskeli Možgan opettajaopistossa, työskenteli kolhoosissa ja rautatien rakennustyömaalla sekä osallistui toiseen maailmansotaan. Vuosina 1947–1964 hän toimi puoluevirkailijana, suoritti Iževskin puoluekoulun ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton kurssit Moskovassa. Kirjailijaliiton jäseneksi hänet hyväksyttiin vuonna 1958.

Baiterjakovin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1939–1940. Ensimmäinen runokokoelma julkaistiin vuonna 1953. Kirjailijan pääteoksia ovat runoelmat Soldatjos ke koško (”Sotilaat palaavat”) ja Eš-Terek. Vuonna 1986 hänelle myönnettiin Udmurtian kansanrunoilijan arvonimi.[1][2]

Lähteet

Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 36–39. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.
Domokos, Péter: Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta, s. 77. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-305-9.

Aiheesta muualla

Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Nikolai Baiterjakov (venäjäksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 36–39. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.

[2] Domokos, Péter: Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta, s. 77. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-305-9.