Nikolai Aleksandrovitš
Nikolai Aleksandrovitš (ven. Николай Александрович; 20. syyskuuta (J: 8. syyskuuta) 1843 – 24. huhtikuuta (J: 12. huhtikuuta) 1865 Nizza, Ranska)[1] oli venäläinen suuriruhtinas, keisari Aleksanteri II:n vanhin poika ja Venäjän keisarikunnan perintöruhtinas vuodesta 1855 aina ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. Hänen kuoltuaan kruununperijäksi tuli hänen nuorempi veljensä Aleksandr Aleksandrovitš, josta myöhemmin tuli keisari Aleksanteri III.
Nikolai Aleksandrovitš | |
---|---|
tsesarevitš ja Venäjän suuriruhtinas | |
![]() Ivan Tjurinin Helsingin yliopistolle maalaama postuumi muotokuva suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovitšistä vuodelta 1878. | |
Syntynyt |
20. syyskuuta 1843 juliaaninen kalenteri: 8. syyskuuta 1843 Pietari, Venäjä |
Kuollut |
24. huhtikuuta 1865 (21 vuotta) juliaaninen kalenteri: 12. huhtikuuta 1865 Nizza, Ranska |
Suku | Romanov |
Isä | Aleksanteri II |
Äiti | Maria Aleksandrovna |
Nikolai Aleksandrovitš oli vanhin keisari Aleksanteri II:n ja tämän ensimmäinen puolison, keisarinna Maria Aleksandrovnan kuudesta pojasta. Häntä kasvatettiin tulevaksi hallitsijaksi huolellisella koulutuksella ja matkoilla valtakunnan eri osiin.[2] Hänen opettajinaan toimivat muun muassa Jakov Grot, Konstantin Pobedonostsev, Sergei Solovjov, Boris Tšitšerin ja Nikolai Bunge.[1] Isänsä noustua valtaistuimelle vuonna 1855 Nikolai Aleksandrovitš nimitettiin 12-vuotiaana tämän tilalle Helsingin yliopiston kansleriksi, missä tehtävässä hän nimellisesti oli kuolemaansa asti.[3] Hänet nimettiin myös kasakkajoukkojen atamaaniksi.[1]
Nikolai Aleksandrovitš kärsi 18-vuotiaasta alkaen kivuliaasta ja riuduttavasta sairaudesta, jota lääkärit eivät tunnistaneet. Hänet lähetettiin marraskuussa 1863 tervehtymään Välimeren ilmastoon Ranskan Nizzaan, jossa sairaus lopulta tunnistettiin tuberkuloosiksi.[2] Nikolai Aleksandrovitš kihlattiin lokakuussa 1864 Tanskan prinsessa Dagmarin kanssa, mutta he eivät ehtineet solmia avioliittoa.[1] Koko keisariperhe saapui Nizzaan suuriruhtinaan kuolinvuoteelle 22. huhtikuuta 1865.[2] Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin vain 21-vuotiaana.[1] Nikolain morsian prinsessa Dagmar nai hänen veljensä Aleksandr Aleksandrovitšin, josta tuli uusi perintöruhtinas.[2]
Lähteet
- Николай Александрович Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (1897).
- Oiva Turpeinen. Vapauttajasta sortajaksi – Aleksanteri II:n, Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n aika, s. 40. Tammi, Helsinki 2004.
- Matti Klinge et al: Helsingin yliopisto 1640–1990: Helsingin yliopisto 1917–1990, s. 705. Otava, Helsinki 1990.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Aleksandrovitš Wikimedia Commonsissa