Nikkelijodidi

Nikkelijodidi
Tunnisteet
CAS-numero	13462-90-3
Ominaisuudet
Molekyylikaava	NiI2
Moolimassa	312,49
Ulkomuoto	Musta tai sinivihreä kiteinen aine
Sulamispiste	797 °C[1]
Tiheys	5,83 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen	1 540 g/l (25 °C)[2]
	Infobox OK

Nikkelijodidi (NiI₂) on nikkeli- ja jodidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa kidevedetön nikkelijodidi on väriltään mustaa kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen. Nikkelijodidi on hygroskooppista eli se imee kiderakenteeseensa vettä. Aineesta tunnetaan kidevedelliset tetra- ja heksahydraatit (NiI₂·4H₂O ja NiI₂·6H₂O). Heksahydraatti on väriltään sinivihreää. Nikkelijodidi liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee myös hieman etanoliin.[1][2][3][4][5]

Nikkelijodidia valmistetaan nikkelikarbonaatin ja vetyjodidin välisellä reaktiolla.[1][4][5]

NiCO₃ + 2 HI → NiI₂ + H₂O + CO₂

Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä muun muassa kytkentäreaktioissa ja usein yhdessä samarium(II)jodidin kanssa.[5]

Lähteet

D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.7.2018.
William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–78. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2018). (englanniksi)
Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.7.2018
Perry, Dale L. & Phillips, Sidney L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 275. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2018). (englanniksi)
Kenichi Yamanoi & Shinichi Saito: Nickel(II) iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2008. Teoksen verkkoversio Viitattu 23.7.2018. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[kirk-othmer-1] D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.7.2018.

[crc-2] William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–78. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2018). (englanniksi)

[ullmann-3] Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 23.7.2018

[Perry-4] Perry, Dale L. & Phillips, Sidney L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 275. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.7.2018). (englanniksi)

[e-eros-5] Kenichi Yamanoi & Shinichi Saito: Nickel(II) iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2008. Teoksen verkkoversio Viitattu 23.7.2018. (englanniksi)