Nikita Krjukov
Nikita Valerjevitš Krjukov (ven. Ники́та Вале́рьевич Крю́ков) (s. 30. toukokuuta 1985) on venäläinen uransa lopettanut maastohiihtäjä, joka oli erikoistunut sprinttiin. Hän on olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Nikita Krjukov | |||
Maa: Venäjä | |||
Miesten maastohiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Vancouver 2010 | sprintti (p) | |
Hopeaa | Sotši 2014 | parisprintti (p) | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Val di Fiemme 2013 | sprintti (p) | |
Kultaa | Val di Fiemme 2013 | parisprintti (v) | |
Kultaa | Lahti 2017 | parisprintti (p) | |
Hopeaa | Falun 2015 | parisprintti (v) | |
Pronssia | Oslo 2011 | parisprintti (p) |
Arvokilpailut
Krjukov sijoittui Liberecin MM-kilpailuissa 2009 parisprintissä neljänneksi. Vancouverin olympialaisissa 2010 hän voitti perinteisen sprintissä kultaa. Oslon MM-kilpailuissa 2011 hän sai Aleksandr Panžinskin kanssa pronssia parisprintissä. Hän voitti maailmanmestaruuden perinteisen hiihtotavan sprintissä Val di Fiemmessä 2013. Krjukov voitti maailmanmestaruuden Val di Fiemmessä myös parisprintistä. Hänen parinaan hiihti Aleksei Petuhov. Sotšin olympialaisissa 2014 hän saavutti perinteisen hiihtotavan parisprintissä hopeaa Maksim Vylegžaninin kanssa ja sijoittui vapaan hiihtotavan sprintissä 13:nneksi. Falunin MM-kilpailuissa 2015 hän sai Aleksei Petuhovin kanssa hopeaa vapaan hiihtotavan parisprintissä ja oli perinteisen hiihtotavan sprintissä neljäs. Lahden MM-hiihdoissa 2017 hän saavutti yhdessä Sergei Ustjugovin kanssa kultaa perinteisellä hiihdetystä parisprintistä.
Krjukov menetti Sotšin olympialaisten parisprintin hopeamitalin, kun hänen parinsa Maxim Vylegzanin jäi kiinni jo aiemmin dopingista. Vuoden 2017 joulukuussa myös Krjukov jäi kiinni dopingista ja sai elinikäisen kilpailukiellon olympialaisiin.[1] Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin kumosi heidän hylkäyksensä helmikuussa 2018 ja Krjukovkin sai takaisin hopeasijoituksensa.[2][3]
Maailmancup
Maailmancupissa Krjukov on kilpaillut kaudesta 2006–2007 lähtien. Hän sijoittui ensimmäisen kerran kymmenen parhaan joukkoon oltuaan viides perinteisen hiihtotavan sprintissä Kuusamossa joulukuussa 2007. Hän sijoittui kolmanneksi perinteisen tyylin sprintissä Kuusamossa marraskuussa 2009 ja Otepäässä tammikuussa 2010 sekä vapaan tyylin sprintissä Rybinskissä tammikuussa 2010. Hän voitti perinteisen tyylin sprinttikilpailun maailmancupin finaalitapahtumassa Tukholmassa 17. maaliskuuta 2010. Kaudella 2010–2011 hän oli kolmas Otepään perinteisen hiihtotavan sprintissä.
Kaudella 2011–2012 Krjukov sijoittui toiseksi perinteisen hiihtotavan sprintissä Kuusamon maailmancupin avaustapahtumassa ja kolmanneksi perinteisen sprintissä Lahdessa. Tour de Skillä hän voitti Oberstdorfin perinteisen hiihtotavan sprintin. Kaudella 2012–2013 hän voitti Ruka triplan sprinttikilpailun. Canmoren vapaan ja Drammenin perinteisen sprinteissä hän oli kolmas. Sprintticupissa hän sijoittui kolmanneksi. Kaudella 2013–2014 Krjukov voitti Asiagon perinteisen hiihtotavan sprintin ja Nové Měston perinteisen hiihtotavan parisprintin Maksim Vylegžaninin kanssa. Sprintticupissa hän oli viides. Helmikuussa 2016 hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintin Tukholmassa.
Muut kilpailut
Krjukov voitti hopeaa maansa mestaruuskilpailuista perinteisen tyylin sprintissä Syktyvkarissa 2007. Vuotta myöhemmin hän voitti sprintissä mestaruuden, tällä kertaa vapaalla tyylillä – kisat järjestettiin niin ikään Syktyvkarissa. Vuonna 2009 hän sai hopeaa perinteisen sprintissä. Hän voitti Venäjän-mestaruuden perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailussa Tjumenissa 2011 ja Syktyvkarissa 2013.
Krjukov lopetti uransa maastohiihtäjänä keväällä 2019.[4]
Lähteet
- Nikita Krjukov Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
Viitteet
- Sami Jauhojärven kilpakumppani kärähti dopingista - Venäjä menetti taas kaksi olympimitalia iltalehti.fi. Viitattu 23.12.2017.
- The Court of Arbitration for Sport (CAS) delivers its decisions in the matter of 39 Russian athletes v/ the IOC: 28 appeals upheld, 11 partially upheld 1.2.2018. CAS. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40, s. 41, 55. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1.
- Maastohiihdon olympiavoittaja ja seitsenkertainen arvokisamitalisti lopettaa – motivaatio loppui Kestävyysurheilu.fi. Arkistoitu 12.4.2019. Viitattu 9.4.2019.
2002: Tor Arne Hetland | 2006: Björn Lind | 2010: Nikita Krjukov | 2014: Ola Vigen Hattestad | 2018: Johannes Høsflot Klæbo | 2022: Johannes Høsflot Klæbo |
2001: Tor Arne Hetland | 2003: Thobias Fredriksson | 2005: Vasili Rotšev | 2007: Jens Arne Svartedal | 2009: Ola Vigen Hattestad | 2011: Marcus Hellner | 2013: Nikita Krjukov | 2015: Petter Northug | 2017: Federico Pellegrino | 2019: Johannes Høsflot Klæbo | 2021: Johannes Høsflot Klæbo | 2023: Johannes Høsflot Klæbo |
2005: Norja: Tore Ruud Hofstad, Tor Arne Hetland | 2007: Italia: Renato Pasini, Cristian Zorzi | 2009: Norja: Johan Kjølstad, Ola Vigen Hattestad | 2011: Kanada: Devon Kershaw, Alex Harvey | 2013: Venäjä: Aleksei Petuhov, Nikita Krjukov | 2015: Norja: Finn Hågen Krogh, Petter Northug | 2017: Venäjä: Nikita Krjukov, Sergei Ustjugov | 2019: Norja: Emil Iversen, Johannes Høsflot Klæbo | 2021: Norja: Erik Valnes, Johannes Høsflot Klæbo | 2023: Norja: Pål Golberg, Johannes Høsflot Klæbo |