Niilo Virtanen

Niilo Topias Virtanen (ven. Нило Карлович Виртанен, 11. joulukuuta 1892 Kokemäki[1] – 15. maaliskuuta 1938 Kommunarka Moskovan lähellä[2]) oli suomalaissyntyinen Kominternin työntekijä.

Niilo Virtanen
Henkilötiedot
Syntynyt11. joulukuuta 1892
Kokemäki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut15. maaliskuuta 1938
Kommunarka Moskovan lähellä, Neuvostoliitto
Muut tiedot
Järjestö Komintern

Niilo Virtanen valmistui ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1913. Hän opiskeli Helsingissä Suomen sisällissotaan saakka.[1] Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1915[3]. Sisällissodan aikana hän toimi Yrjö Sirolan avustajana kansanvaltuuskunnassa[4].

Virtanen pakeni punaisten joukossa Pietariin ja edelleen Murmanskiin[4]. Hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918 ja Venäjän kommunistiseen puolueeseen vuonna 1922[3]. Vuosina 1919–1920 hän toimi Kominternin agenttina Norjassa järjestäen muun muassa länsimaalaisten valtuutettujen tuloa järjestön toiseen kongressiin. Syksyllä 1920 Virtanen oli SKP:n kursseilla Tukholmassa ja siirtyi sitten Petroskoihin,[4] jossa hän toimi muun muassa Punainen Karjala -lehden vastaavana toimittajana[5]. Vuonna 1925 Virtanen komennettiin Kominterniin, jossa hän työskenteli Mauno Heimon avustajana järjestön sihteeristön byroossa. Vuosina 1926–1927 hän oli Punaisen ammattiyhdistysinternationaalin (Profintern) edustajana Skandinaviassa ja alkuvuodesta 1928 Kominternin Länsi-Euroopan toimistossa Berliinissä.[4]

Vuonna 1929 Virtanen kannatti Nikolai Buharinia ja NKP(b):n oikeisto-oppositiota, ja siksi hänet komennettiin vuodeksi Kiinaan. Syksyllä 1930 hän siirtyi Kanadaan,[4] jossa hän toimi Vapaus-lehden toimittajana[6]. Vuonna 1933 Virtanen oli Kominternin järjestelijänä Yhdysvaltain kommunistisessa puolueessa, ja sen jälkeen hän palasi Moskovaan Kominternin angloamerikkalaiseen maasihteeristöön[4]. Hänet pidätettiin Saksassa vuonna 1933 ja karkotettiin seuraavana vuonna Suomeen,[3] josta Etsivä keskuspoliisi luovutti hänet Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistusten alettua Virtasta alettiin epäillä EK:n agentiksi.[7]

Virtanen pidätettiin syyskuussa 1937, jolloin hän työskenteli Kominternin toimeenpanevan komitean yhdysosastolla. Hänet tuomittiin kuolemaan vastavallankumouksellisen terroristijärjestön jäsenenä 15. maaliskuuta 1938, ja hänet ammuttiin samana päivänä. Hänet todettiin syyttömäksi vuonna 1988.[2]

Lähteet
  1. Porilainen kommunisti vangittu Berlinissä Moskovan asiamiehenä. Satakunnan Kansa, 10.5.1934, s. 3.
  2. Virtanen Niilo Karlovitš Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR. Viitattu 31.1.2020. (venäjäksi)
  3. Kuusinen, Aino: Gospod nizvergaet svoih angelov: Vospominanija, 1919–1965, s. 48. Petrozavodsk: Karelija, 1991. (venäjäksi)
  4. Lebedeva, Natalia (toim.) & Rentola, Kimmo & Saarela, Tauno: ”Kallis toveri Stalin!”: Komintern ja Suomi, s. 512. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3568-0.
  5. Sundelin, Apu: Taistelija, rakentaja, valistaja: Karjalan Kommuunista Karjalan Sanomiin 80 vuotta, s. 17. Petroskoi: Periodika, 2000. ISBN 5-88170-054-6.
  6. Pilli, Arja: The Finnish-language Press in Canada, 1901–1939: A Study in the History of Ethnic Journalism, s. 171. Annales Academiae Scientiarum Fennicae: Dissertationes humanarum litterarum 34. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1982. ISBN 951-41-0447-1. (englanniksi)
  7. Tuominen, Arvo: Kremlin kellot: Muistelmia vuosilta 1933–1939, s. 374–375. Helsinki: Tammi, 1957.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.