Niilo Helander

Nikolai eli Niilo Helander syntyi Orimattilassa 8. toukokuuta 1865. Hänen vanhempansa olivat Luhtikylässä asuneet seppä Karl Henrik Helanderin ja Ulrika Abrahamintytär Eerola. Perheessä oli kymmenen lasta. Helanderin kahdesta siskosta tuli opettajia, yhdestä, Selma Anttilasta, kirjailija sekä suomentaja, ja yksi siskoista avioitui professori Axel Ahlforsin kanssa. Niilo Helanderista tuli heidän kauttaan matemaatikko Lars Ahlforsin eno. Helanderin veljistä Kaarle Valerian ja Richard Helander olivat rakennusmestareita, Johan Teodor Helander taas oli Heinolassa ja Lahdessa toiminut kauppias, joka perusti sisaruksilleen koulukodin Helsinkiin. Niilo Helanderkin asui siellä opiskellessaan Handelsinstitutet i Helsingforsissa vuosina 1884–1886.[1]

Helander aloitti kauppiasuransa kauppa-apulaisena, mutta ryhtyi pitämään veljensä kauppaa Heinolassa vuonna 1887. Hän laajensi yrityksen tukkukaupaksi, joka vei maaseudun tuotteita Pietariin ja myi maatiloille rakennusmateriaaleja. Helanderilla oli kolmenkymmenen vuoden aikana merkittävä asema Heinolassa, jossa hän pyrki edistämään yritystoimintaa ja alueen asioita. Hän oli Heinolan Vapaaehtoisen Palosammutuskunnan johtokunnan jäsen vuosina 1887–1892, Heinolan kylpylän johtokunnan jäsen 1891–1911 ja mukana paikallisessa pankkitoiminnassa sekä muissa paikallisissa luottamustehtävissä. Helander ajoi toteutumatta jääneiden Heinola–Jyväskylä-rautatien ja Päijänne–Kymijoki-kanavan rakentamista. Hän toimi myös Palovakuutus-Osakeyhtiö Pohjolan (nyk. OP Vakuutus) asiamiehenä Heinolassa vuosina 1891–1922. Helanderille myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1898.[1]

Helander oli Heinolan edustaja porvarissäädyssä valtiopävillä 1904–1905 ja 1905–1906.[2] Hän oli myös Heinolan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1897–1909 sekä 1921–1922 ja valtuuston puheenjohtaja 1905–1909 sekä 1921–1922.[1]

Helander osti Edvard Iston maalauksen Hyökkäys vuonna 1907.[3]

Helander vaurastui entisestään, kun hän alkoi sijoittaa kiinteistöihin. Hän muutti vuonna 1922 Helsinkiin, jossa hän oli Hermes-taloyhtiön toimitusjohtaja vuodesta 1923 lähtien sekä pääosakas. Helanderien perhe teki 1920-luvulla useita matkoja Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Muiden suomenmielisten, nopeasti vaurastuneiden tavoin Helander perusti kulttuurisäätiön. Vuonna 1927 perustetun Niilo Helanderin säätiön johtoon tuli tunnettuja valtio- ja yliopistoelämän vaikuttajia: vuorineuvos Amos Anderson, senaattori Kaarlo Castrén, professori Yrjö Kajava, arkkiatri Jaakko Karvonen, kansleri Gustaf Komppa, vuorineuvos K. A. Paloheimo, senaattori Heikki Renvall, professori Alf Tudeer ja kansleri Antti Tulenheimo. Helanderin tarkoituksena oli, että liike- ja tiedemiehet kokoontuisivat säätiön kokousten myötä keskustelu- ja ystäväpiiriksi.[1]

Moottoripyörä törmäsi Helanderiin Aleksanterinkadulla joulukuussa 1929. Hän kuoli vammoihinsa 8. tammikuuta 1930 Helsingissä.[1]

Helander oli naimisissa kolmesti. Hän avioitui Hanna Maria Vilanderin kanssa vuonna 1888. Tämä kuoli vuonna 1899. Vuonna 1902 Helander avioitui Onni Loviisa Ståhlbergin kanssa. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1915, jonka jälkeen Helanderin avioitui samana vuonna Fanny Clausenin kanssa.[1]

Helanderilla oli yhdeksän lasta, muun muassa taiteilija Ulla Ståhlström (1921–1983) ja TK-valokuvaaja Nils Helander (1922–1944).[1]

• Klinge, Matti & Vento, Urpo: / Helander, Niilo (1865–1930) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.11.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.2.2016.

• Castrén, Kaarlo: Niilo Helander – sivistyssäätiön perustaja. Helsinki: Helanderin säätiö, 1936.