Niger (joki)

Niger on 4 200 kilometriä pitkä joki Länsi-Afrikassa. Se sijaitsee Guinean, Malin, Nigerin, Beninin ja Nigerian alueilla. Niger on Afrikan kolmanneksi pisin joki; vain Niili ja Kongojoki ovat pitempiä. Nigerjoki alkaa Guineasta ja päätyy Nigeriaan, Guineanlahteen.[1]

Niger
Alkulähde Fouta Djallon
Laskupaikka Guineanlahti
Maat Guinea, Mali, Niger, Benin, Nigeria
Pituus 4 200 km
Valuma-alue 1 500 000 km²
Jokivene Gaossa.

Joki saa alkunsa Fouta Djallonin ylängöltä noin 800 metriä merenpinnan yläpuolella. Se virtaa kohti koillista, jossa se muodostaa Nigerin sisämaasuistona tunnetun tulva-alueen. Kohdatessaan Saharan autiomaan eteläreunan Niger tekee mutkan ja kääntyy kohti kaakkoa. Ennen suistoaluetta siihen yhtyy suurin sivujoki Benue, joka saa alkunsa Kamerunin Adamawan tasangolta.[2] Muita sivujokia ovat Kaduna, Sokoto, Bani ja Milo[3].

Nigerjoen allas käsittää lähes 2,2 miljoonan neliökilometrin laajuisen alueen, josta 1,5 miljoonaa neliökilometriä on varsinaista valuma-aluetta. Siihen kuuluu suurin osa Malista, Nigeristä ja Nigeriasta sekä osia Beninistä, Burkina Fasosta, Guineasta, Kamerunista, Norsunluurannikosta ja Tšadista.[4]

Joki virtaa Guinean, Sudanin, Sahelin ja Saharan vyöhykkeillä, joiden ilmasto vaihtelee trooppisesta sademetsäilmastosta kuivaan aavikkoilmastoon[5]. Virtaus vaihtelee huomattavasti vuoden eri aikoina. Vesi on korkeimmillaan ylä- ja alajuoksuilla syys-lokakuussa. Yläjuoksun vesi varastoituu loka-marraskuussa sisämaasuistoon, jossa tapahtuu voimakasta haihtumista. Sisämaasuiston tulva saapuu keskijuoksulle joulu-tammikuussa tai helmikuussa. Keskimääräinen virtaus oli vuosina 1971–2002 yläjuoksulla Koulikorossa 1 039, keskijuoksulla Niameyssa 704 ja alajuoksulla 5 066 kuutiometriä sekunnissa. Kuivuuden takia virtaus on vähentynyt yläjuoksulla 23, keskijuoksulla 34 ja alajuoksulla 17 prosenttia vuosien 1929–1970 mittaustuloksiin verrattuna.[6] Vuotuinen virtaus Atlantin valtamereen on 160 miljardia kuutiometriä[7].

Nigerjoki on aina ollut tärkeä liikenneväylä. Se on purjehduskelpoinen matalapohjaisilla jokialuksilla osan vuodesta Koulikoron ja Bamakon, Malin ja Nigerin rajan sekä Nigerian Boussan osuuksia lukuun ottamatta[8]. Alajuoksulla voidaan liikennöidä ympäri vuoden Onitshaan saakka[9]. Koulikoron ja Gaon välillä on korkean veden aikaan laivaliikennettä[8].

Joen nimi perustunee tuareginkieliseen nimitykseen egerou n-igereou ”jokien joki”. Se tuli tunnetuksi Euroopassa Leo Africanuksen 1500-luvulla kirjoittaman kuvauksen perusteella. Nigerin luultiin kauan olevan yhteydessä Niiliin tai saavan alkunsa Tšadjärvestä ja virtaavan länteen Senegaljoen kautta.[8] Joen yläjuoksua tutki ensimmäisenä eurooppalaisena Mungo Park vuonna 1795[10]. Sen kulku saatiin kokonaan selville vuonna 1830[8].

Nigerjoen varrella asuvia kansoja ovat bambarat ja songhait Malissa, djermat Nigerissä, nupet Nigerian keskiosassa, igbot maan eteläosassa ja ijot joen suistossa. Joesta välittömästi elantonsa saavia etnisiä ryhmiä ovat sorkot, bozot ja somonot.[8]

Markalan patoon perustuvalla Office du Nigerin keinokastelualueella viljellään riisiä ja sokeriruokoa. Kainjin vesivoimalaitos tuottaa sähköenergiaa Nigerialle ja Beninille. Lähes kaikki Nigerian öljy tuotetaan Nigerjoen suistossa. Ympäristöä uhkaavat joen saastuminen, ylikalastus ja sedimentaatio. Joen hyödyntämistä ja suojelua koordinoi vuonna 1980 perustettu alueen valtioiden yhteistyöelin.[8]

Nigerin ja Nigerian valtiot ovat saaneet nimensä Nigerjoesta.

Lähteet

Viitteet
  1. Niger River Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.1.2014.
  2. The Niger River Basin, s. 11–12.
  3. Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 237. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  4. Atlas, s. 5.
  5. Atlas, s. 12.
  6. Atlas, s. 14, 16.
  7. Atlas, s. 8.
  8. New Encyclopedia of Africa, volume 4, s. 35–37. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31458-7.
  9. The Niger River Basin, s. 19.
  10. McColl, R. W. (ed.): Encyclopedia of World Geography, s. 665. New York: Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5786-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.