Nigerian historia

Nigerian historiaa voidaan tutkia tuhansien vuosien päähän[1], sillä maata on todistetusti asutettu niinkin aikaisin kuin 13 000 vuotta sitten.[2] Maan vanhimmat fossiilit ovat ajoitettu 9 000 vuoden päähän ennen ajanlaskun alkua.[1] Nykyisen Nigerian alueella on ollut alueen historian aikana useita afrikkalaisia sivilisaatioita.[1] Esimerkkejä näistä sivilisaatioista ovat muun muassa Beninin kuningaskunta, Nrin kuningaskunta sekä Oyon valtakunta. Islam saapui Nigeriaan hausojen kuningaskuntien kautta 1000-luvulla. Osa maasta oli myös Songhain kuningaskunnan hallitsemana.

Kartta Nigerian alueesta vuodelta 1909.

Portugalilaiset merenkulkijat saapuivat Nigerian rannikolle vuonna 1472.[3] Ei kestänyt kauaa, kunnes eurooppalaiset orjuuttivat nigerialaiset ja kuljettivat nigerialaisia miljoonittain orjiksi Amerikkoihin.[3]

Britit valloittivat Lagosin vuonna 1851 ja liittivät sen virallisesti osaksi imperiumiaan vuonna 1861. Britit perustivat alueelle kaksi protektoraattia: Etelä-Nigerian protektoraatin ja Pohjois-Nigerian protektoraatin. Kyseiset protektoraatit kestivät vain 14 vuoden ajan, ja ne yhdistettiin vuonna 1914, jolloin Nigeriasta tuli Britannian siirtomaa ja protektoraatti. Kolonisaatio alueella jatkui vuoteen 1960 asti, jolloin itsenäistymistä ajanut taho onnistui saamaan Nigerialle itsenäisyyden. Nigerian liittovaltio itsenäistyi 1. lokakuuta 1960, mutta aluksi se oli Commonwealth realm, ja Britannian kuningatar Elisabet II oli edelleen myös Nigerian valtionpäämies.

Nigeriasta tuli tasavalta vuonna 1963, mutta se joutui militaristisen vallan alle verisen vallankaappauksen jälkeen tammikuussa vuonna 1966. Nigerian sotilashallitus kielsi 24. toukokuuta 1966 kaiken poliittisen toiminnan maassa vuoden 1969 tammikuun 17. päivään saakka. Heinäkuun lopussa 1966 armeijan yksiköt nousivat kapinaan maan hallitusta vastaan, valtasivat pääkaupungin lentokentän ja teloittivat valtionpäämiehen, kenraali Johnson Aguiyi-Ironsin.[4]

Pääosin igbo-kansan asuttama itäinen osavaltio Biafra yritti itsenäistyä vuonna 1967 ja lopulta separatistiliike muodosti Biafran tasavallan samaisena vuonna, joka johti miltei kolmivuotiseen Biafran sotaan eli Nigerian sisällissotaan.[5] Biafran tapahtumat herättivät laajalti kansainvälistä huomiota ja sieltä maailmalle levinneet uutiskuvat vahingoittivat vakavasti Nigerian mainetta. Vuoden 1975 veretön vallankaappaus nosti valtaan siviilihallintoa luvanneen Murtala Ramat Mohammedin. Nigeriasta tuli jälleen tasavalta uuden perustuslain laatimisen jälkeen vuonna 1979. Tämä tasavalta oli tosin lyhytikäinen, kun kenraalimajuri Muhammadu Buhari kaappasi vallan jälleen itselleen neljä vuotta myöhemmin vuonna 1983. Vuonna 1985 Ibrahim Babangida kaappasi puolestaan vallan Buharilta toisessa peräkkäisessä verettömässä vallankaappauksessa.[3]

Vuonna 1993 Ibrahim Babangidan johtama sotilashallitus piti presidentinvaalit, mutta niiden lopputulos mitätöitiin Moshood Abiolan voitettua ja muutaman kuukauden kuluttua marraskuussa kenraali Sani Abacha otti vallan. Abachan aikana kuoli ja katosi paljon toisinajattelijoita, muun muassa Ken Saro-Wiwa. Abacha kuoli vuonna 1998 ja neljäs tasavalta perustettiin seuraavana vuonna, lopettaen kolme vuosikymmentä kestäneen jatkoittaisen sotilasdiktatuurin.[3]

Niger-joen suistoalueella on ollut väkivaltaa ja levottomuuksia vuodesta 1998. Alussa hallituksen joukot pyrkivät väkivalloin kukistamaan ogonien ja ijawien rauhanomaisen vastarinnan. Raaka väkivalta synnytti vastareaktiona pieniä vastarintamilitioita, jotka tekivät muun muassa kidnappauksia ja sabotaasi-iskuja.[6][7]