Nibelungein laulu
Nibelungein laulu (saks. Nibelungenlied) on keskiaikainen sankarieepos, joka on kirjoitettu 1200-luvun alussa keskiyläsaksan kielellä.
Eepoksen alkuperä ja nimi
Eepos tunnetaan nimellä Nibelungenlied 1700-luvun puolivälistä alkaen, jolloin se kirjoitettiin puhtaaksi. Nimi tulee taruston viimeisestä säkeestä hie hât daz mære ein ende: daz ist der Nibelunge liet, nykysaksaksi hier ist die Geschichte zu Ende: das ist das Lied von den Nibelungen ja suomeksi suurin piirtein tässä kohtaa tämä tarina loppuu, tämä oli Nibelungin laulu. On huomattava, että vaikka sanaa "Lied" käytetäänkin nykysaksassa merkityksessä "laulu" tai "kappale", on sitä tarinan muistiin merkitsemisen aikoihin käytetty merkityksessä "eepos" tai "tarusto", vaikkakin kirjoitusasussa "liet". Runoelmasta on olemassa kaksi alkuperäistä käsikirjoitusta, kummatkin noin vuodelta 1200.
Eepoksen rakenne ja teemat
Nibelungein laulu jakautuu 39 "seikkailuun" ja käsittää 2 240 säkeistöä, kussakin neljä sesuuran jakamaa, parittain loppusointuista (jambi-)säettä, joista viimeisen loppupuoli on yhtä runojalkaa muita pitempi.
Eepoksen juoni ja päähenkilöt
Nibelungein laulu on sankaritaru, jossa yhdistyvät historialliset tapahtumat, myytit sekä pakanalliset ja kristilliset ainekset. Nibelungein laulun juoni on germaaneille yhteistä muinaistarustoa, joka näyttää omaksuneen historiallisia aineksia kansainvaellusten ajalta. Runoelmassa esiintyy todellisia valtakuntia ja henkilöitä, muun muassa Attila. Aihepiiriltään se muistuttaa myös muinaisskandinaavista Runo-Eddaa.
Eepoksen päähenkilöitä ovat Siegfried, lohikäärmeen tappaja, tämän vaimo Kriemhild sekä kuningatar Brunhilde (tunnetaan myös kirjoitusasussa Brynhild). Eepos kertoo ensimmäisessä osassaan Siegfriedin nuoruudesta. Siegfried surmaa lohikäärmeen ja anastaa nibelungein kirotun aarteen lohikäärmeen vartioimasta luolasta. Myöhemmin hän kosii Burgundin kuninkaan Guntherin sisarta Kriemhildiä ja voittaa näkymättömänä Guntherille Isenlandin sankarillisen kuningattaren Brunhilden. Sen jälkeen kerrotaan Siegfriedin ja Kriemhildin onnellisesta avioliitosta ja lopuksi Siegfriedin murhasta, jonka Hagen tekee Brunhilden yllytyksestä. Brunhilde on saanut tietää, että Siegfried onkin hänen oikea voittajansa, ja haluaa kostaa petoksen.
Toinen osa kertoo Kriemhildin avioliitosta Etzelin (Attilan) kanssa ja Siegfriedin murhan kostosta, jonka Kriemhild toteuttaa hunni Attilan hovissa.
Tarina päättyy synkkään toteamukseen: kaikki kuolivat – niin murhaan syyllinen Hagen miehineen, kuningas Gunther ja onneton Kriemhild sekä hänen pieni poikansa – ja hunnien riehunta läntisessä maailmassa oli kauhea kosto valonsankari Siegfriedin murhasta.
Taiteen ja populaarikulttuurin innoittajana
Teos on innoittanut useita taiteilijoita. Se on aiheena esimerkiksi Richard Wagnerin oopperasarjassa Nibelungin sormus. Fritz Lang teki vuonna 1924 Nibelungein lauluun pohjautuvan kaksiosaisen elokuvan Niebelungen laulu, jonka osat ovat Siegfried ja Kriemhildin raivo.
Elokuvat
Nibelungin laulusta on tehty useita filmatisointeja.
- Niebelungen laulu 1924, Saksa
- mustavalkoinen mykkäelokuva
- ohjaaja Fritz Lang
- kaksiosainen, ensimmäisen osan nimi on Siegfried ja toisen osan nimi on Kriemhildin raivo
- ensi-illat 24.2.1924 ja 26.4.1924 Berliinissä
- Die Nibelungen, 1967, Saksa, Jugoslavia
- ohjaaja Harald Reinl
- alkuperäiskieli saksa
- kaksiosainen, ensimmäisen osan nimi on Siegfried ja toisen osan nimi on Kriemhilds Rache
- Ring of the Nibelungs, 2004, Yhdysvallat, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta
- ohjaaja Uli Edel
- alkuperäiskieli englanti
- kaksiosainen
- Siegfried, 2005, Saksa
- ohjaaja Sven Unterwaldt
- Alkuperäiskieli saksa
- parodia alkuperäisversiosta
Katso myös
Kirjallisuutta
- Herzog, Rudolf: Nibelungien tarina: Saksalainen sankariruno. Uudelleen kertonut Rudolf Herzog. Suomentanut Hilja Walldén. Porvoo: WSOY, 1925.
- Nibelungeinlaulu: Saksalaisten kansalliseepos. Suomentanut Toivo Lyy. Suomennos tehty Eduard Siversin toimittamasta vanhasta keskiyläsaksalaisesta tekstistä Der Nibelunge Not Insel-Verlag Leipzig 1921. Jyväskylä: Gummerus, 1934.
- Asikainen, Pekka & Sinkkonen, Jari: Richard Wagner: Nibelungin sormus. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24589-5.