Nickey Iyambo

Iyambo syntyi Onayenassa Ambomaalla Lounais-Afrikassa, nykyisellä Oshikoton alueella. Hän kävi suomalaisten lähetyssaarnaajien perustamaa koulua kotipaikkakunnallaan, ja saatuaan koulun päätökseen hän toimi Namibian ensimmäisenä mustana postikonttorin hoitajana vuosina 1962–63. Hänestä oli tullut SWAPOn jäsen vuonna 1960, ja hän pakeni maasta jalkaisin Angolaan ja sieltä edelleen Sambiaan ja Tansaniaan.[2] Hän oli yksi ensimmäisistä SWAPOn jäsenistä, jotka lähtivät maanpakoon. Tansaniassa hän vaikutti siihen, että Tansanian presidentti Julius Nyereren ja SWAPOn välille syntyivät tiiviit suhteet.

Noihin aikoihin Ylioppilaiden kansainvälinen apu (YKA) etsi kohteita keräysvaroilleen, ja YKA:n toiminnanjohtaja Martti Ahtisaari sai Tansaniasta vinkin Iyambosta. Tästä tulikin YKA:n stipendiaatti, ja hän saapui Suomeen loppuvuodesta 1965. Hän asettui asumaan Domus Academicaan eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan asuntolaan, jossa hänen huonetoverikseen tuli tuleva poliitikko ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Iyambo aloitti opintonsa opiskelemalla suomen kieltä, ja samaan aikaan hän osallistui opiskelijoiden sosiaaliseen elämään, mitä kautta monet opiskelijat tulivat tietoisiksi Afrikan todellisuudesta, josta nämä olivatkin yhä suuremmassa määrin kiinnostuneita. Toisaalta myös Iyambo tutustui suomalaiseen hyvinvointivaltioon ja edustukselliseen demokratiaan.[3]

Iyambo opiskeli aluksi valtiotiedettä, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1970, ja sen jälkeen hän opiskeli lääketiedettä, valmistuen lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1980.[4] Opiskeluaikanaa Iyambo oli aktiivinen Suomen ylioppilaskuntien liiton jäsen, ja samaan aikaan, opintojensa alkuvaiheissa, Iyambo edusti SWAPOa Suomessa ja Pohjoismaissa.[2]

Saatuaan lääkärinopintonsa päätökseen, Iyambo siirtyi Angolaan, missä hänestä tuli Kwanza Sulin pakolaisleirin terveydenhuollon johtaja. Kun Namibia oli saavuttamassa itsenäisyytensä, Iyambo oli yksi ensimmäisistä pakolaisista, jotka palasivat kotimaahansa. Hän auttoi organisoimaan ensimmäisiä vaaleja ja vastaanottamaan muita pakolaisia. Suuri merkitys oli myös sillä, että Namibiaa luotsasi itsenäisyyteen hänen vanha tuttavansa Martti Ahtisaari.[2]

Itsenäisyyden jälkeen Iyambosta tuli terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden ministeri vuoteen 1996 asti. Tämän jälkeen hän toimi alueellisen ja paikallishallinnon ja asuntoasioiden ministerinä vuosina 1996–2002, sitten kaivos- ja energia-asioiden ministerinä vuosina 2002–05 sekä maatalous-, vesiasioiden ja metsäasioiden ministerinä vuosina 2005–08. Vuodesta 2008 lähtien hän toimi turvallisuusasioiden ministerinä.[5] Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin veteraaniasioiden ministeriksi Hifikepunye Pohamban toiseen hallitukseen, missä tehtävässä hän toimi vuosina 2010–2015. Vuodesta 2014 lähtien hän oli SWAPOn vanhin parlamentin jäsen.[6]

Kun Hage Geingobista tuli presidentti, Iyambosta tuli hänen varapresidenttinsä 21.3.2015. Hän oli ensimmäinen henkilö tämän viran hoitajana.[7] Myös varapresidentin virassa ollessaan hän toimi veteraaniasioiden ministerinä. Hänen varaministereinään toimivat Alexia Manombe-Ncube and Royal ǀUiǀoǀoo.

Puhuessaan huhtikuussa 2016 Geingob ja Iyambo torjuivat sen näkemyksen, että jälkimmäinen olisi siirretty seremoniaaliseen tehtävään. Iyambo sanoi, että hänellä oli edelleen niin paljon töitä, että sitä riitti joka päivä aina keskiyöhön saakka.[8]

Helmikuussa 2018 Iyambo luopui varapresidentin tehtävistä terveyssyihin vedoten, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Nangolo Mbumba. Iyambo jäi kuitenkin edelleen veteraaniasioiden ministeriksi ja parlamentin jäseneksi.[9]

Iyambo kuoli 19.5.2019 nopeasti edenneeseen sairauteen. Tunnustuksena hänen asemastaan ja hänen saavutuksistaan, hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset.[2]

• 2011: 18.3.2011 Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Iyambolle Suomen Leijonan ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkin vuonna 2011.[10]
• 2014: Namibian sankareiden päivänä vuonna 2014 Iyambollen myönnettiin Kaikkein loistavimman auringon ensimmäisen luokan kunniamerkki.[11]

• Nickey Iyambon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa