Nick Hornby

Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen[1]. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.

Hornbyn myöhempään tuotantoon kuuluvat muun muassa novellikokoelma Speaking with the Angel (2001) sekä romaanit Hyvät ihmiset (2001) ja Alas on pitkä matka (2005). Hän on julkaissut myös esseitä lauluista nimellä 31 biisiä (2003). Kirjailija osallistuu hyväntekeväisyysjärjestö TreeHousen toimintaan, ja hänellä itsellään on autistinen poika. Vuonna 2009 Hornby julkaisi ensimmäisen nuortenromaaninsa, Skeittari.

Hornby on innokas jalkapallon kannattaja, ja Hornankattila kertookin paljon jalkapallosta. Hornbyn suosikkijoukkue on Arsenal, joka on suuressa osassa hänen ensimmäisessä kirjassaan. Myös muissa Hornbyn kirjoissa on jalkapalloa, enemmän tai vähemmän.^lähde?