Nick Da Costa

Da Costa aloitti Kyokushin karaten harjoittelemisen 1978 Bill Walshin ja Glen Sharpen opissa ja voitti jo kuuden kuukauden jälkeen 1979 kansallisen mestaruuden vihreä- ja siitä alempien yksilö- ja joukkuesarjassa.[2] Hän pääsi edustamaan Britannian Kyokushinia vuoden 1979 sekalaiskaraten maailmanmestaruuskisoihin.[3] Da Costa siirtyi pelkästään täyskontaktiin Kyokushinin omiin turnauksiin 1982. Hän voitti aluksi Britannian keskisarjan mestaruuden Frank Williamsia vastaan ja saavutti samana vuonna 1. danin mustan vyön.[3] Hän eteni myös historian toisissa Kyokushinin Euroopan mestaruuskisoissa loppuotteluun, jossa Da Costa hävisi Fleming Jensenille.[1] Seuraavat vuodet 1983 ja 1984 hän eteni molemmilla kerroilla Britannian Openissa loppuotteluun saakka, mutta hävisi ensin David Pickthallille ja toisella kertaa Glenn Sharpelle, joka oli kerran aiemmin voittanut Britannian mestaruuden.[4] Ibutz Oyama Cupissa hän sijoittui kolmanneksi luovutettuaan loukkaantumisen vuoksi.[2] Sitä vastoin hän oli voittamassa kolmen maajoukkueen turnauksessa kultaa Hollantia ja Sveitsiä vastaan.[2] Vuoden 1984 tammikuussa Kyokushinin historian kolmansissa maailmanmestaruuskisoissa Da Costa sijoittui kuudenneksi. Hän voitti viimeisenä päivänä Kazuhiko Ogasawaran, Kenny Uttenyenbordtin, kunnes hävisi puolivälierissä Keiji Sanpeille.[5]

Vuosina 1985–1989 Da Costa saavutti uransa parhaat vuodet kilpailuissa voitettuaan Britannian mestaruuden Glenn Sharpea vastaan. Hän voitti myös ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Stanislaw Gwidia vastaan Espanjanssa[1], sekä Ibutz Oyama Cupin.[6] Da Costa yleni samana vuonna 2. danin mustalle vyölle.[2] Da Costa saavutti uransa kolmannen Britannian mestaruuden 1986, jolloin hän voitti loppuottelussa toistamiseen Glenn Sharpen.[4] Lisäksi hän voitti toistamiseen Ibutz Oyama Cupin kohdattuaan loppuottelussa Istvan Bodin.[6] Seuraavana vuonna 1987 Da Costa eteni jälleen EM-kisojen loppuotteluun, jossa hän tällä kertaa hävisi mestaruuden Peter Smitille.[1] Da Costa oli samana vuonna marraskuussa maailmanmestaruuskisoissa, jossa hän sijoittui kahdeksanneksi. Da Costa voitti viimeisenä turnauspäivänä Koichi Okamuran ja Yoshikazu Koin, kunnes putosi jatkosta hävittyään Akiyoshi Matsuille, joka myös voitti maailmanmestaruuden.[7] Da Costa voitti 1988 Australiassa Commonwealth turnauksen alle 85-kiloisten sarjassa ja yleni samana vuonna 3. danin mustalle vyölle.[2] Hän saavutti 1989 toisen Euroopan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Miroslav Zuziakin.[1] Turnauksen jälkeen hän päätti kilpauransa 28-vuotiaana.[3]

Hän perusti oman seuran Docklands Karate Clubin vaimonsa Marian kanssa 1987.[3] Lopetettuaan kilpauransa 1989 Da Costa valmensi vuotta myöhemmin Britannian naisten maajoukkuetta. Sittemmin 1999 da Costa perusti Ilford dojon.[3] Hän palasi takaisin valmentajaksi 2000–2004, jolloin hän oli Britannian miesten ja naisten Kyokushin maajoukkuevalmentaja.[2]

Da Costa yleni 7. danin arvolle 2018.[2]

Da Costa on naimisissa Marian kanssa. Hänen poika Chris Da Costa on myös karateka.[8]