Nguyễn-dynastia

Nguyễn-dynastia (1802–1945) oli viimeinen Vietnamia hallinnut keisarillinen dynastia.

Historia

Nguyễnin suku alkoi saada valtaa jo 1500-luvulla Lê-dynastian valtakaudella. Lê-, Mạc- ja Trinh-sukujen keskinäisten valtataisteluiden ja liittoutumien jälkeen vuonna 1673 saavutettiin rauhanomainen tila, jossa Nguyễn-suku hallitsi lähinnä Vietnamin eteläosia ja Trinh-suku sai pohjoisosat haltuunsa. Tây Sơnin kapinan jälkeen Gia Longista tul keisari vuonna 1802. Hänestä tuli Nguyễn-dynastian perustaja.

Gia Longin kuoleman jälkeen dynastia harjoitti konservatiivista politiikkaa ja vastusti länsimaiden lähetystyötä. Tämä sai ranskalaiset hyökkäämään Vietnamiin ja valtaamaan sen kolme itäistä provinssia. Ranskalaisten vaikutusvalta laajeni, ja lopulta keisarilla oli enää nimellinen valta maan keskiosissa. Bảo Đại luopui kruunusta vuonna 1945.[1]

Keisarit
Hänen majesteettinsa Bảo Đại teki pyhiinvaellusmatkan -Thành-Hòa dynastian esi-isien haudoille 10. kuukauden 17. päivänä (4. marraskuuta 1932).
  1. 1802-1820 : Gia Long (嘉隆帝)
  2. 1820–1841 : Minh Mạng (明命帝)
  3. 1841–1847 : Thiệu Trị (紹治帝)
  4. 1847–1883 : Tự Đức (嗣德帝)
  5. 1883-1883 : Dục Đức (育德帝)
  6. 1883-1883 : Hiệp Hòa (協和帝)
  7. 1883–1884 :Kiến Phúc (建福帝)
  8. 1884–1885 : Hàm Nghi (咸宜帝)
  9. 1885–1889 : Đồng Khánh (同慶帝)
  10. 1889–1907 : Thành Thái (成泰帝)
  11. 1907–1916 : Duy Tân (維新帝)
  12. 1916–1925 : Khải Định (啟定帝)
  13. 1926–1945 et 1949-1955 : Bảo Đại (保大帝)

Lähteet
  1. Nguyễn dynasty Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.8.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.