New Yorkin Laulumiehet
New Yorkin Laulumiehet, lyhenne NYL oli amerikansuomalainen mieskuoro, jonka perustivat New Yorkissa vuonna 1920 Yrjö Sjöblom ja Armas Uksila. Kuoron jäsenmäärä supistui 1930-luvun lamavuosina, mutta Yrjö Sjöblom elvytti sittemmin kuoron toiminnan. Kuoro toimi 1980-luvulle saakka.[1]
Pastori Kalle Mäkinen tapasi vuonna 1920 kaksi New Yorkin Uutiset-lehden toimittajaa Yrjö Sjöblomin ja Armas Uksilan suunnitellakseen ohjelmaa Suomen itsenäisyyden kolmivuotispäivänä 6. joulukuuta 1920 Tähti-raittiusseuran salissa Lexington Avenuen varrella pidettävää tilaisuutta varten. Uksila ehdotti että tilaisuudessa esiintyisi mieskuoro, joka koostuisi hyviksi tunnetuista amerikansuomalaisista laulajista. Kuoron johtajaksi valittiin merimiespastori Urho Muroma, jolla oli jo kokemusta kuoron johtamisesta. 23 miehen vahvuinen kuoro esiintyi sitten Suomen itsenäisyyspäivänä 1920 ensimmäisen kerran ja tilaisuuden jälkeen päätettiin kuoron toimintaa jatkaa.[1]
New Yorkin Laulumiesten alkuperäisiin jäseniin kuuluivat tenorit Hannes Saari ja Otto Pyykkönen, baritonit Antti Panttila, Jukka Mäki ja New Yorkin Metropolitan-oopperan kuorossa laulanut Santeri Pasola. Bassoihin kuului ammattipainija Sulo Alfred "Saki" Hevonpää. Urho Muroman palattua Suomeen 1921 uudeksi kuoronjohtajaksi tuli varakonsuli, laulaja ja amatööripianisti Edvin Lundström. Lundströmin vaimo Martta oli myös mukana yhdessä kuoron konsertissa Brooklynin Imatra-haalilla 21. tammikuuta 1922. Kuoro piti useita konsertteja Lundströmin johtajakaudella, mutta hän joutui palaamaan Suomeen 1922 ulkoministeriön pyynnöstä. Syksyllä 1922 uudeksi kuoronjohtajaksi tuli Chicagossa vaikuttanut laulaja ja kuoronjohtaja Jallu Honkonen. New Yorkin Laulajat oli mukana 3. marraskuuta 1925 vapaamuurarien tiloissa Suomen leskien ja orpolapsien hyväksi pidetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa. Tässä konsertissa esiintyivät myös Jean Theslöf, Maikki Järnefelt-Palmgren, Selim Palmgren ja Wäinö Sola. Vuonna 1929 New Yorkin Laulumiehet teki kuusi levytystä Columbia-levymerkille Jallu Honkosen johdolla.[1]
1930-luvun lamavuosina useat kuoron jäsenet joutuivat taloudellisista syistä lähtemään kuorosta ja osan jäsenistään kuoro menetti toiselle kilpailevalle New Yorkin Laulajat-kuorolle, jota Jallu Honkonen myös johti. Kuoro pystyi kuitenkin jatkamaan toimintaansa ja se esiintyi viiden vuoden ajan Victoria-hotellissa, jonka omisti Yrjö Sjöblomin ystävä Roland Baker. Kuoro esiintyi 13. huhtikuuta 1940 entisen presidentin Herbert Hooverin syntymäpäiväjuhlilla Yale-klubilla. Vuosina 1942–1946 kuoroa johti kapellimestari Simon Parmet ja tällöin kuorossa oli yli 40 laulajaa. Kuoroa johtivat sen jälkeen lyhyempiä aikoja Niilo Hirvi ja Bruno Laakko ja heidän jälkeensä Jussi Himanka, jonka aikana kuoro teki 1956 esiintymismatkan Suomeen. Jussi Himanka johti kuoroa vuoteen 1959 saakka. Hänen seuraajansa Ilkka Kuusisto muutti jo 1960 Suomeen ja sen jälkeen kuoroa johti Eesti Meeskoorin ensimmäinen johtaja August Ruut. Jussi Himanka palasi vielä 1960-luvulla kuoronjohtajaksi ja kuoron toiminta oli tällöin vilkasta sen esiintyessä amerikansuomalaisissa juhlissa, omissa konserteissa ja myös yhdysvaltalaisissa tilaisuuksissa. Kuoron toiminta päättyi 1980-luvulla.[1]