Työläis- ja talonpoikaisnainen

Työläis- ja talonpoikaisnainen, myöhemmin Neuvostonainen oli Leningradissa vuosina 1925–1937 ilmestynyt, Leningradin alueen ja Neuvosto-Karjalan suomalaisille, inkeriläisille ja karjalaisille naisille tarkoitettu suomenkielinen aikakauslehti. Se oli NKP(b):n Leningradin ja Karjalan aluekomiteoiden naisjärjestöjen äänenkannattaja. Lehden julkaisijana toimi Kustannusliike Kirja.

Neuvostonaisen etusivu toukokuussa 1936.

Vuonna 1925 lehdestä ilmestyi vain näytenumero, vuonna 1926 kolme ja vuonna 1927 kahdeksan numeroa. Vuodesta 1928 lähtien se ilmestyi kerran kuukaudessa. Vuonna 1932 nimi vaihdettiin Neuvostonaiseksi. Vuosina 1932 ja 1933 lehti ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa ja vuodesta 1934 jälleen kuukausittain.[1]

Vastaavana toimittajana oli lehden koko ilmestymisen ajan Lyyli Latukka, joka hoiti tehtävää sivutoimenaan. Päätoimisesti hän työskenteli Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopiston leninismin opettajana ja sen suomalaisen kabinetin johtajana. Muita toimittajia olivat Tyyne Razimovitš ja Eeva Korhonen. Toimitusneuvostoon kuuluivat Saima Hellman suomalaisesta valistustalosta, Eini Grahn suomalaisesta opettajateknikumista, Aune Dahl suomalaisesta keskikoulusta sekä Karjalan edustajana Maija Gylling.[2]

Työläis- ja talonpoikaisnainen oli Neuvostoliiton suosituimpia suomenkielisiä aikakauslehtiä. Sen painos oli yleensä 4 000–6 000 kappaletta ja parhaimmillaan jopa 10 000. 16–24-sivuisessa, suhteellisen hyvin painetussa ja runsaasti kuvitetussa lehdessä kerrottiin ajankohtaisista kysymyksistä, suomalaisten ja karjalaisten naisaktivistien toiminnasta sekä annettiin neuvoja kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta. Lehti sisälsi myös kaunokirjallista ja lapsille tarkoitettua aineistoa. Sillä oli laaja avustajaverkosto Inkerissä ja Karjalassa. Lehden muututtua Neuvostonaiseksi sen sisältö köyhtyi, avustajat vähenivät ja levikki pieneni.[3][4]

Lehti lakkautettiin 1930-luvun lopun suomalaisvainojen seurauksena. Vapaudessa 2. lokakuuta 1937 julkaistussa artikkelissa sitä syytettiin huonosta taistelusta nationalismia vastaan ja kansainvälisyyskasvatuksen puuttumisesta. Todisteina esitettiin mm. se, että lehti oli ryhtynyt käyttämään kansainvälisiä sanoja kuten sovetti, kolhoosi ja sovhoosi vasta edellisen vuoden aikana ja ilmestyi yhä nimellä Neuvostonainen, vaikka neuvosto oli yleisessä käytössä korvattu sanalla sovetti. Lehden toimintaa arvosteltiin myös Leningradskaja pravdassa. Neuvostonaisen viimeinen numero ilmestyi syyskuussa 1937. Sen lakkauttaminen vahvistettiin NKP(b):n Leningradin aluekomitean byroon joulukuussa 1937 tekemällä päätöksellä.[2]

Lehden työntekijöistä Eeva Korhonen pidätettiin 15. lokakuuta, tuomittiin vakoilijana kuolemaan ja ammuttiin 7. joulukuuta 1937 Leningradissa.[5] Lyyli Latukka ammuttiin huhtikuussa 1938.[6]

Vuosina 1988–1991 Neuvostonainen-nimellä ilmestyi neuvostoliittolaisen, ulkomaisille lukijoille tarkoitetun Sovetskaja ženštšina -lehden suomenkielinen versio.