Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991

Maanantaiaamuna 19. elokuuta 1991[3] Neuvostoliiton valtiolliset televisiokanavat lopettivat ohjelmansa mukaiset lähetykset ja alkoivat esittää klassista musiikkia. Tämä oli ennenkin merkinnyt kohta annettavaa tärkeää poliittista ilmoitusta. Pian varapresidentti Gennadi Janajev ilmoitti televisiossa, että presidentti Mihail Gorbatšov oli terveyssyistä joutunut luopumaan tehtävistään ja että hän, Janajev, oli nyt virkaatekevä presidentti[4].

Gorbatšov oli tuolloin loma-asunnollaan Forosissa Krimillä. Vanhoilliset sulkivat Gorbatšovin sinne kotiarestiin, mutta Jeltsinin pidättämistä viivyteltiin ja se kangerteli. Jeltsinin henkivartijan Koržakovin ja Jeltsinin mukaan KGB:n erikoisoperaatioihin valmistettu Alfa-yksikkö vain tarkkaili Jeltsinin toimia metsästä ja oli juonut alkoholia ainakin jonkin verran. Eräiden tietojen mukaan Alfan miehet olisivat radioteitse kyselleet monta kertaa KGB:n päällikkö Krjutškovilta lupaa pidättää Jeltsin, mutta saivat aina käskyn odottaa. Tämän lähteen mukaan juovuksissa ollut kaappauksen johtaja Janajev ei olisi uskaltanut antaa pidätysmääräystä. Krjutškov saattoi tarkoituksella viivytellä Alfan operaatiota, haluten tehdä tämän ensin lainsuojattomaksi ja pidättää vasta sitten. Keskipäivän aikoihin, Jeltsinin jo lähdettyä Valkoiselle talolle, huvilan ympärillä olleet KGB-miehet olisivat tulleet laskuvarjojääkäreiksi pukeutuneina Jeltsinin huvilalle, missä Koržakov olisi ottanut vieraat vastaan vieraanvaraiseen venäläiseen tapaan. Koržakov syötti nämä everstiluutnantti Zaitzevin miehet, ja nämä lähtivät muutaman tunnin päästä unisina pois, istuttuaan ensin bussissaan[5][6][7].

Janajev ja seitsemän muuta kaappauksen johtajaa muodostivat valtion poikkeustilakomitean (ГКЧП, GKTšP), joka otti vallan käsiinsä. Virallisesti vallan kaapannutta junttaa johti Neuvostoliiton varapresidentti Gennadi Janajev. Kaappaajiin kuuluivat myös Neuvostoliiton hallituksen pääministeri Valentin Pavlov, KGB:n johtaja Vladimir Krjutškov, puolustusministeri Dmitri Jazov, sisäministeri Boris Pugo, valtionyhtiöiden liiton johtaja Aleksandr Tizjakov, sotateollisen kompleksin johtaja ja puolustusneuvoston varajohtaja Oleg Baklanov ja maatalousneuvoston puhemies Vasili Starodubtsev. Kaappaushankkeen varsinainen johtaja oli Vladimir Krjutškov. Parlamentin puhemies Anatoli Lukjanov, Neuvostoliiton marsalkka Sergei Ahromejev ja Gorbatšovin henkilöstöpäällikkö Valeri Boldin tukivat kaappaajia.

20. elokuuta olisi allekirjoitettu uusi liittosopimus[8], joka muuttaisi Neuvostoliiton suvereenien tasavaltojen liitoksi ja tunnusti että kuusi sopimusneuvotteluista poissa ollutta tasavaltaa (Armenia, Georgia, Moldova, Latvia, Liettua ja Viro) olivat vapaita eroamaan tai hyväksymään myöhemmin liiton. Kaappaajat vetosivat neuvostokansalaisiin ja varoittivat Neuvostoliiton tuhosta. Asevoimia määrättiin avainpaikkoihin Moskovassa. Kaikki riippumaton media suljettiin. Muut poliittiset organisaatiot kuin kommunistipuolue määrättiin hajotettaviksi. Neuvostoliitto julistettiin hätätilaan.

Kaappaus alkoi kaatua tämän alun jälkeen paljolti sen tekijöiden kykenemättömyyteen. Maan puhelimet ja sähköposti toimivat, mikä mahdollisti vastapuolen organisoitumisen. Suosittua Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan johtajaa, presidentti Boris Jeltsiniä ei vangittu. Jeltsin kokosi datšalleen Venäjän avainjohtajat, kuten pääministeri Ivan Silajevin, puhemies Ruslan Hasbulatovin, Leningradin pormestari Anatoli Sobtšakin, Moskovan varapormestari Juri Lužkovin ja kenraali Konstantin Kobetsin. He laativat vetoomuksen Venäjän kansalle ja poistuivat huvilalta. KGB:n Alfa-yksikkö piiritti huvilan, muttei edelleenkään pidättänyt Jeltsiniä. Jeltsin meni Moskovan niin sanotulle valkoiselle talolle, missä hän julisti panssarivaunun päältä kaappauksen laittomaksi ja julisti televisiokameroille Venäjän asevoimien ja poliisin kuuluvan nyt hänen komentoonsa. Ulkomaille faksatut tiedotukset, jotka lähettiin takaisin Neuvostoliittoon, saivat Jeltsiniä tukevat kansalaiset liikkeelle. Valkoisen talon ympärille kerääntyi tuhansia ihmisiä odottamaan armeijan hyökkäystä. Tamskaja-divisioonan joukot käänsivät kuitenkin tykkinsä talosta poispäin.

Panssarivaunu Moskovan kadulla.

Useimmat neuvostotasavallat tuomitsivat kaappaajat. Kaappaajat saivat tukea Libyalta ja Irakilta, mutta suurin osa ulkovalloista jätti kommentoimatta kaappauksen ja jääden odottavalle kannalle. "Virkaatekevä presidentti" Gennadi Janajev piti lehdistötilaisuuden, jossa hän käyttäytyi hermostuneesti eikä kyennyt vakuuttavasti perustelemaan kaappausta. Lisäksi Janajev oli selvästi juovuksissa.

Kaappaajien suunnitelma romahti parissa päivässä ensimmäisiin vastoinkäymisiin, etenkin Jeltsinin pontevaan ja näkyvään toimintaan. Poikkeustilakomitea antautui keskiviikkona 21. elokuuta 1991 kello kymmenen. Seitsemän sen jäsentä pidätettiin heti, sisäministeri Pugo ja marsalkka Ahromejev tekivät itsemurhan.

Suomen presidentti Mauno Koivisto kirjoitti vuonna 1995 ilmestyneissä muistelmissaan tulleensa aamulla 19. elokuuta 1991 ”hyvin tylysti herätetyksi, niin kuin ilmeisesti vastuunalaisissa tehtävissä olevat henkilöt kaikissa maissa”.[9] Neuvostoliiton ja sen olojen tuntijana pidetty Koivisto oli vielä saman vuoden tammikuussa pitänyt sotilasvallankaappausta tai edes sellaisen uhkaa hyvin epätodennäköisenä. Historiantutkija Jukka Tarkan mukaan Koivisto ei ollut ottanut todesta pian sen jälkeen Mihail Gorbatšovilta saamaansa synkkää kuvausta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sisäisestä tilasta.[10]

Pääministeri Esko Aho sai tiedon kaappauksesta autoradiosta ollessaan matkalla taksilla kotoaan Kannuksesta Kruunupyyn lentoasemalle. Aho on muistellut ihmetelleensä heti vallankaappauksen alkaessa erityisesti sitä, että poikkeustilakomitean johto oli uskottu Gennadi Janajevin käsiin.[11]

Heti kaappauksen alettua Suomen ulkorajojen valvontaa tehostettiin ja poliisin toimintavalmiutta nostettiin. Suomen rajaviranomaiset varautuivat Neuvostoliitosta tulevaan pakolaistulvaan. Hallitus nimesi epävirallisen turvallisuustyöryhmän, johon tulivat avainministerit ja virkamiehiä tärkeimmistä ministeriöistä. Puolustusministeri pidettiin kokoonpanon ulkopuolella, jotta työryhmän perustaminen ei olisi näyttänyt paniikkireaktiolta. Hallituksen virallinen kannanotto tapahtuneeseen oli tasapainotettu äärimmilleen:

»Suomen hallitus pahoittelee, että poikkeustilan julistaminen on keskeyttänyt demokraattisen kehityksen Neuvostoliitossa. Hallitus seuraa tarkasti Neuvostoliitossa syntynyttä tilannetta. Hallitus toivoo, että naapurimaassamme palataan normaaleihin oloihin mahdollisimman pikaisesti.»

[10]

Pohjoismaiden ulkoministerit kokoontuivat tapahtuneen johdosta hätäkokoukseen Tanskan Skageniin. Kun kokouksessa tiistaina 20. elokuuta valmisteltiin ulkoministerien yhteistä lausuntoa Neuvostoliitossa syntyneestä tilanteesta, Suomen valtuuskunta vastusti tekstiluonnoksessa käytettyä ilmaisua ”kaappaus”. Ulkoministeri Paavo Väyrysen mukaan Suomen hallituksella ei ollut täsmällistä tilannekuvaa. Tanskan ulkoministeri Uffe Ellemann-Jensen puolestaan uskoi Janajevin juntan kaatumisen olevan vain ajan kysymys, koska sotilasliitto Naton tiedustelumateriaali osoitti, ettei Neuvostoliiton asevoimien johto ollut mukana kaappauksessa. Jukka Tarkan mukaan Väyrynen halusi varautua kaappauksen onnistumiseen ja varmistaa suhteet uusiin vallankäyttäjiin olemalla puuttumatta Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Paasio oli varovainen: ”Ei pidä ruveta hirveästi neuvomaan, mitä naapurissa pitää tehdä ja mitä ei.” Toisaalta myös Helsingissä tiedettiin, ettei Neuvostoliiton armeija tukenut kaappausta, minkä pääesikunnan sotilastiedustelun päällikkö eversti Yrjö Viitasaari tiedotti hallituksen kriisiryhmälle.[10] Silloinen pääesikunnan päällikkö kenraali Gustav Hägglund oli alusta lähtien varma, ettei kaappaus tulisi onnistumaan, minkä hän sanoi myös pääesikunnassa sattumoisin samana päivänä vierailleelle ulkoministeriön valtiosihteerille Martti Ahtisaarelle.[12]

Suomalaiset eduskuntapuolueet kommentoivat Neuvostoliiton vallankaappausyritystä vaihtelevasti. Vasemmistoliitto reagoi nopeimmin tuomitsemalla kaappauksen jo maanantaina iltapäivällä, ja hieman myöhemmin Vihreä liitto ilmoitti yhtyvänsä Vasemmistoliiton lausuntoon. Keskustan kannanottoja rajoitti puolueen nokkamiesten asema pää- ja ulkoministereinä. Sosialidemokraattien pää-äänenkannattaja sekä kiitti että arvosteli virallisen Suomen linjaa. Kokoomus toivoi Gorbatšovin uudistuslinjan jatkuvan Neuvostoliitossa. Liberaalinen kansanpuolue allekirjoitti pohjoismaisten sisarpuolueidensa sähkeen Mihail Gorbatšoville, mutta pelästyi pian omaa rohkeuttaan ja pyrki salaamaan osallisuutensa kannustussähkeeseen. Sadankomitea järjesti maanantai-iltana demokratiaa puolustavan mielenosoituksen Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön edustalla Tehtaankadulla.[10]

• 4.00: Kenraali Igor Maltsev määräsi Krimin lentokentän suljettavaksi. Sotalaivoja ankkuroitiin lähelle Kap Forosta, jossa sijaitsi presidentti Mihail Gorbatšovin kesähuvila.
• 5.18: Varapresidentti Gennadi Janajev otti haltuunsa presidentin viran. Gorbatšov erotettiin terveydellisistä syistä ja määrätään kotiarestiin Krimille.
• 5.57: Poikkeustila julistettiin koko Neuvostoliiton alueelle. Kaikki valta oli nyt poikkeustilakomitealla, johon kuuluivat KGB:n päällikkö Vladimir Krjutškov, pääministeri Valentin Pavlov ja sisäministeri Boris Pugo.
• 9.00: Tankit vyöryivät Venäjän federaation parlamenttirakennuksen lähelle, missä presidentti Boris Jeltsin oleskeli.
• 10.40: Poikkeustilakomitea lakkautti lehdistönvapauden.
• 10.45: Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin tuomitsi kaappauksen sekä kehotti kansalaisia suurlakkoon.
• 12.00: Panssarivaunut vyöryivät Kremliin ja Punaiselle torille. Venäjän parlamentin ympärille kokoontui Jeltsinin tueksi valtavasti ihmisiä, jotka alkoivat rakentaa barrikaadeja.
• 13.00: Gruusian sosialistisen neuvostotasavallan presidentti Zviad Gamsakhurdian kehotti kansaa Tbilisissä olemaan rauhallisia.
• 14:00: Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush tuomitsi kaappauksen.
• 16.10: Boris Jeltsin ilmoitti olevansa Venäjän virallinen valtionpäämies. Poikkeustilakomitea julisti poikkeustilan Moskovaan ja Leningradiin. Venäjän kaivostyöläisten lakko alkoi.
• 16:35: Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan presidentti Vytautas Landsbergis kehotti kansaa rauhanomaiseen vastarintaan.
• 17.00: Poikkeustilakomitea piti ensimmäisen lehdistötilaisuuden ulkoministeriössä. Janajev ilmoitti, että presidentti Gorbatšov on sairas ja oleskeli Krimillä.
• 20.00: Poikkeustilakomitea esitti Boris Jeltsinille varoituksen olemaan kiihottamatta massoja.
• 21.00: Tamaskaj-valtiojoukkojen tankkeja siirtyi Jeltsinin puolelle.

• 0.30: Yhdysvaltain presidentti Bush kehotti kaappaajia palauttamaan Gorbatšovin valtaan.
• 1.00: Kymmenettuhannet ihmiset osoittivat mieltä Venäjän parlamenttitalon edustalla.
• 4.00: Leningradin pormestari Anatoli Sobtšak asettui Jeltsinin puolelle ja tuomitsi kaappauksen.
• 7.00: Sotilasajoneuvokolonnat lähestyivät Leningradia.
• 8.00: Neuvostoarmeijan Baltian-komentaja Fjodor Kuzmin ilmoitti ottaneensa Viron, Latvian ja Liettuan hallintaansa.
• 12.00: Yli 100 000 ihmistä osoitti mieltä Leningradissa kaappaajia vastaan.
• 14.00: Moldovan sosialistisen neuvostotasavallan pääministeri Valeriu Murosvkin antoi tuen Jeltsinille.
• 15.00: Euroopan yhteisö lopetti kaiken taloudellisen tuen Neuvostoliitolle.
• 16.00: Yhdysvaltain presidentti Bush ilmoitti puhelimitse Boris Jeltsinille tukevansa Gorbatšovin palaamista valtaan.
• 19.50: Ukrainan neuvostotasavallan parlamentti ilmoitti tukevansa Jeltsiniä. Kazakstanin neuvostotasavallan presidentti Nursultan Nazarbajev tuomitsi kaappauksen ja ilmoitti Kazakstanin eroavan Politbyroosta ja Neuvostoliiton kommunistipuoleen keskuskomiteasta.
• 20.00: Jeltsin otti kaikki Venäjän joukot komentoonsa. Yöksi julistettiin ulkonaliikkumiskielto.
• 20.35: Poikkeustilakomitean pääministeri Valentin Pavlov ilmoitti olevansa sairas.
• 23.00: Kymmenettuhannet mielenosoittajat uhmasivat Moskovan yöllistä ulkonaliikkumiskieltoa.
• 23.10: Viro julistautui itsenäiseksi valtioksi.
• 23.59: Mielenosoittajat polttivat kaksi panssarivaunua Parlamenttitalon edessä.

• 0.01: Tankit eivät onnistuneet murtautumaan barrikadien läpi Venäjän parlamenttitalolle.
• 0.40: Kolme siviiliä ammuttiin Moskovan barrikadien ympärillä syntyneessä taistelussa.
• 2.21: Kansa muodosti viisinkertaisen ihmisketjun Venäjän parlamenttitalon ympärille. Boris Jeltsin määrättiin pidätettäväksi.
• 8.39: Venäjän parlamentti oli edelleen vapaa. Useat tankit olivat siirtyneet Jeltsinin puolelle.
• 9.20: Latviassa aloitettiin yleislakko.
• 11.50: Mihail Gorbatšov kieltäytyi kaappaajien vaatimuksesta palata Moskovaan. Myös Venäjän federaation presidentti Jeltsin kieltäytyi matkustamasta Krimille hakemaan Gorbatšovia kotiin.
• 13.00: Uzbekistanin presidentti Islam Karimov julisti poikkeustilakomitean toimet laittomiksi ja uhkasi erota NKP:stä.
• 13.15: Kaappaajien ilmoitettiin pakenevan Moskovasta
• 13.29: Venäjän federaation parlamentti antoi Jeltsinille valtuudet pidättää kaappaajat.
• 13.39: Armeijan esikunta ilmoitti vetävänsä kaikki joukot pois Moskovasta.
• 14.59: Kaappaajien pako onnistui. Kaappaajien ilmoitettiin olevan matkalla kohti Krimiä.
• 15.20: Puolustusministeriö ilmoitti vetävänsä kaikki joukot pois tasavalloista.
• 16.13: Osa kaappaajista pidätettiin Sverdlovskissa, Valko-Venäjällä.
• 16.15: Korkeimman neuvoston puolustuskomitea ilmoitti, että poikkeustila on lakkautettu.
• 16.29: Kaksi poikkeustilakomitean jäsentä, KGB:n Krjutškov ja puolustusministeri Jazov matkustivat Krimille tapaamaan Gorbatšovia.
• 17.00: Neuvostojoukot aloittivat vetäytymisen Liettuasta. Lehdistösensuuri lakkautettiin.
• 17.10: Neuvostoliiton parlamentti kumosi poikkeustilakomitean säätämät määräykset ja palautti Gorbatšovin valtaan.
• 18.14: Korkein neuvosto ilmoitti, että Mihail Gorbatšov on jälleen Neuvostoliiton presidentti.
• 18.30: Gorbatšov lähti Krimiltä kohti Moskovaa.
• 18.59: Kaappausjohtaja varapresidentti Gennadi Janayev palasi Kremliin
• 19.19: Yhdysvaltain presidentti Bush keskusteli Gorbatšovin kanssa puhelimessa.
• 20.13: Gorbatšovin ilmoitettiin hallitsevan jälleen Neuvostoliittoa.
• 20.17: Kaappaajista neljän ilmoitettiin oleskelevan Gorbatšovin kesäasunnolla Krimillä.