Neutraali monismi

Neutraali monismi on ontologinen näkemys, jonka mukaan todellisuus koostuu yhdentyyppisestä (monismi) perussubstanssista, joka itsessään ei ole olemukseltaan sen enempää henkistä kuin aineellistakaan, mutta voi ilmetä sekä henkisinä että aineellisina aspekteina tai ominaisuuksina. Neutraali monismi on näin kaksoisaspektiteorian mukainen. Neutraali monismi sijoittuu kahden muun keskeisimmän monistisen näkemyksen, idealismin ja materialismin, väliin.

Neutraalin monismin esitteli Baruch Spinoza 1600-luvulla. William James kannatti sitä esseessään Onko ”tietoisuutta” olemassa? (1904).[1] Bertrand Russell kannatti näkemystä jonkin aikaa. Näkemys ilmenee myös Alfred J. Ayerin teoksessa Language, Truth and Logic. Myös David Bohmin näkemys todellisuuden kokonaisvaltaisesta prosessiluonteesta on sukua neutraalille monismille.[2]

Myöhemmin Donald Davidson on kannattanut mielen ja ruumiin ongelman suhteen niin kutsuttua anomaalista monismia, joka on sukua aiemmille neutraalin monismin teorioille, mutta ei kokonaan yhtenevä. Emergentti materialismi on toinen ontologisen monismin muoto, joka hyväksyy sekä mielen että aineen olemassaolon.

Katso myös

Lähteet
  1. James, William: Onko ”tietoisuutta” olemassa?. (Does ”consciousness” exist?, 1904.) Suomennos: Salla Rissanen. Jyväskylä: Jyväs-Ainola, 2008. ISBN 978-952-5353-35-8.
  2. Niiniluoto, Ilkka: Tieteiden ykseys Tieteessä tapahtuu 4/2001. Viitattu 11.3.2008. [vanhentunut linkki]


    Aiheesta muualla
    • Stubenberg, Leopold: Neutral Monism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.