Nettineutraliteetti

Nettineutraliteetti (engl. net neutrality) eli verkkoneutraliteetti eli tietoverkon tasa-arvoisuus on termi, jota käytetään internet-palveluntarjoajia koskevan säätelyn yhteydessä. Termin täsmällinen määritelmä vaihtelee, mutta useimmiten tärkeimpänä periaatteena on, että internet-palveluntarjoajien pitää käsitellä kaikkea verkkoliikennettä samanarvoisesti.

Verkon neutraalius on ollut historiallisesti tarkasteltuna eräänlainen selviö, mutta 2000-luvun aikana erityisesti Yhdysvalloissa verkon neutraaliuden kannattajat ovat kokeneet uhkaksi sen, että internet-palveluntarjoajat alkavat käyttää valtaansa verkkoliikenteen hallintaan, esimerkiksi tarjoamalla hyvän toiminnallisuuden omistamilleen verkkopalveluille ja heikomman toiminnallisuuden kilpailijoiden palveluille. Tähän on suurena vaikuttimena se, että suuret internet-palveluntarjoajat ovat osa viestintä- ja viihdepalvelujen yhtymiä. Useimpien määritelmien mukaan on tehtävä ero palvelutarjoajien suhteen tehtävälle painotukselle ja protokollatasolla tapahtuvalle painotukselle (Quality of Service). Edeltävä on nähty haitallisena asiana (esimerkiksi puhelinoperaattorille, joka tarjoaa muiden palveluiden ohella Internet-puhelinpalvelua, ei tulisi antaa omassa verkossaan etusijaa omille palveluilleen muiden operaattorien kustannuksella), kun taas jälkimmäinen on koettu tarpeelliseksi (mikäli palveluntarjoaja kokee tarpeelliseksi madaltaa kaikkien tiettyä protokollaa käyttävien vertaisverkkojen prioriteettia ja korottaa kaikkien tiettyä protokollaa käyttävien videopalvelujen prioriteettia, tämä ei ole haitallista mikäli se ei koske tiettyä nimenomaista palvelua, vaan kaikkia samaa protokollaa koskevia palveluita).

EU:ssa nettineutraliteetti on turvattu asetuksella.[1][2]