Nestekaasu

Nestekaasu (LPG englannin kielen termistä Liquefied Petroleum Gas) on normaalilämpötilassa ja -paineessa kaasumaisena esiintyvien propaanin ja butaanin seos, jota säilytetään paineistetussa säiliössä, jolloin ainakin osa siitä on nestefaasissa. Huoneenlämmössä kaasupullon sisäinen paine on noin 8 baaria. Nestekaasu on väritön ja hajuton kaasu, joka on 1,5 kertaa ilmaa painavampaa. Kaasu itsessään on hajuton, mutta siihen lisätään hajustetta, jotta vuodot voidaan havaita.[1]

Nestekaasupulloja
Nestekaasu palaa sinisellä liekillä, kun saatavilla on riittävästi happea

Nestekaasua saadaan polttoaineen ja öljynjalostuksen sivutuotteena ja suoraan maaperän kaasuesiintymistä. EU-maissa ja Norjassa 47 % nestekaasusta on peräisin öljynjalostuksesta ja 53 % kaasuntuotantolaitoksista.[2] Useimmista muista kaasuista poiketen nestekaasu esiintyy nesteenä melko pienessä paineessa ja lähellä huoneen lämpötilaa.

Nestekaasulla on suuri energiatiheys, yksi kilogramma nestekaasua sisältää 12,8 kWh energiaa.

Suomessa kaupalliset nestekaasut ovat pelkkää propaania tai propaanin ja butaanin seosta, jota valmistaa Porvoon öljyjalostamo. Seoksessa voi olla esimerkiksi propaania 98 % ja butaania 2 %. Korkean propaanipitoisuuden vuoksi kaasua voidaan käyttää myös pakkassäällä.

Nestekaasun käyttö

Nykyisin suurin taloudellinen merkitys on teollisuudessa, jossa sen käyttö on monimuotoista esimerkiksi metalliteollisuuden energianlähteenä ja polttomoottorilla käyvissä trukeissa. Nestekaasua käytetään rakennusalalla asfaltti- ja bitumitöissä. Nestekaasua käytetään monipuolisesti erilaisissa lämmitysprosesseissa mm. lasin, teräksen ja posliinin valmistuksessa. Nestekaasua käytetään myös sulatukseen, hehkutukseen, päästämiseen, kuivatukseen ja juottamiseen. Nestekaasua käytetään käytännössä kaikilla teollisuuden aloilla happi-polttokaasupolttimissa[1]

Nestekaasua käytetään myös autojen polttoaineena myyntinimenä LPG tai Autogas. Useissa Länsi-Euroopan maissa se on liki yhtä yleinen näky huoltoasemilla kuin bensiini ja dieselöljy. Tällä hetkellä Euroopassa myydään nestekaasua ajoneuvokäyttöön 18 eri maassa, muun muassa Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Saksassa ja jopa Ruotsissa.[3] Suomessa sen käyttö on kielletty ainoastaan verotuksellisin perustein: ”Lievemmin verotetun tai verottoman polttoaineen … käyttäminen ajoneuvossa on kiellettyä.”[4]

Sähköverkon ulottumattomissa olevissa talouksissa sitä käytetään kaasuliesien polttoaineina ja -jääkaappien jäähdytykseen. Ammattikokit suosivat kaasuliesiä niiden ominaisuuksien takia: suuri teho, nopea tehonsäätö sekä mahdollisuus kallistaa pannua menettämättä lämpötehoa. Ravintolat käyttävät usein nestekaasua kaasuliesissä ja -grilleissä silloin, kun liitäntää maa- tai kaupunkikaasuverkkoon ei ole käytettävissä.

Nestekaasua käytetään polttoaineena kaasugrilleissä ja retkikeittimissä sekä matkailuvaunujen, matkailuautojen ja veneiden lämmityslaitteissa, liesissä ja jääkaapeissa. Retkikeittimiin myydään sekä propaania että propaanin ja butaanin seosta. Tämän takia retkeilijän tulee huomioida sääolot, sillä pakkasella butaania sisältävästä pullosta tulee huonosti kaasua (butaani kiehuu -0,5 °C:ssa), jolloin kannattaa käyttää propaania (kiehuu -42 °C:ssa).

Nestekaasua käsittelevää kansallista lainsäädäntöä: valtioneuvoston asetus nestekaasulaitosten turvallisuusvaatimuksista (858/2012).

Turvallisuus

Hengitettynä nestekaasu ei ole myrkyllistä, mutta suurina määrinä siihen voi tukehtua.

Nestekaasupulloissa on varoventtiili, jonka tarkoituksena on päästää kaasua ulos, mikäli paine pullon sisällä nousee yli 25 baariin komposiittipullossa tai 35 baariin teräspullossa. Nestekaasupullo tulee säilyttää pystyasennossa huolellisesti ilmastoidussa tilassa ja auringolta suojattuna. Jos pullo on vaakatasossa, varoventtiili ei pääse kunnolla toimimaan.

Nestekaasu on hajutonta, mutta turvallisuussyistä siihen lisätään hajustetta, jotta vuodot voidaan havaita. Koska kaasu on noin 1,5 kertaa ilmaa painavampaa, vuoto kertyy helposti lattiakaivoihin ja kellareihin. Syttyäkseen täytyy ilma-nestekaasuseoksen tilavuudesta 2–10 % olla nestekaasua. Seos tarvitsee syttyäkseen lämmönlähteen, kuten avotulen tai kipinän. Tulipalon sattuessa pullotyypeistä komposiitti on turvallisin; pullo ei räjähdä, vaan kaasu vapautuu hitaasti komposiittimateriaalin sulaessa lämmön vaikutuksesta.[1]

Lähteet
  1. AGA; Nestekaasun jälleenmyyjän opas
  2. http://www.aegpl.eu/media/88280/lpg%20consumption%20in%20europe%20-%20division%20of%20supply%20-%20summary.pdf
  3. (hollanniksi) LPG-tankkausasemat Euroopassa http://lpg-stations.lpginfosite.nl/
  4. Liikenteen turvallisuusviraston polttoainemaksu http://www.ake.fi/AKE/Verotus/Polttoainemaksu/

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.