Nero (vuoden 1922 elokuva)
Nero on vuonna 1922 valmistunut yhdysvaltalais-italialainen mykkäelokuva. Rooman keisarin Neron elämää kuvaavan historiallisen suurelokuvan on ohjannut J. Gordon Edwards. Italiassa kuvattu Nero oli huomattava yleisö- ja arvostelumenestys, mutta jäi korkeiden tuotantokustannuksiensa takia tappiolliseksi.
| Nero | |
|---|---|
_-_Gretillat.jpg.webp) Jacques Grétillat keisari Nerona ja Violet Mersereau Marciana. |
|
| Ohjaaja | J. Gordon Edwards |
| Käsikirjoittaja | Virginia Tracy, Charles Sarver |
| Tuottaja | William Fox |
| Säveltäjä | Ernö Rapée |
| Kuvaaja | Harry Plimpton |
| Leikkaaja | Hettie Grey Baker |
| Lavastaja | John D. Braddon |
| Pääosat | Jacques Grétillat, Paulette Duval, Sandro Salvini, Violet Mersereau |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat, Italia |
| Tuotantoyhtiö | Fox Film Corp. |
| Levittäjä | 20th Century Studios |
| Ensi-ilta |
22. toukokuuta 1922 (New York) 19. syyskuuta 1926 (Suomi) |
| Kesto | 120 min. |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni
Miehestään eroon hankkiutuneesta Poppaeasta tulee Neron rakastaja ja vaimo. Kenraali Horatius haluaa naida panttivangiksi ottamansa prinsessa Marcian, mutta Galba lähettää hänet kukistamaan kapinaa Iberiaan. Palattuaan Roomaan Horatius pyytää Nerolta Marciaa, mutta keisari ei halua luopua kauniista tytöstä. Rakastavaiset pakenevat ja Horatiukseen ihastunut Poppaea saa kuulla Marcian olevan kristitty. Poppaea syyttää kristittyjä Rooman palosta ja heittää heidät leijonille. Galban ja Horatiuksen sotilaat pelastavat Marcian ja Nero tekee itsemurhan.[1]
Näyttelijät
| Jacques Grétillat | … | Nero |
| Sandro Salvini | … | Horatius |
| Guido Trento | … | Tullius |
| Enzo De Felice | … | Otho |
| Nerio Bernardi | … | apostoli |
| Adolfo Trouché | … | Hercules |
| Nello Carotenuto | … | Galba |
| Americo De Giorgio | … | Gracchus |
| Alfredo Galaor | … | Garth |
| Ernando Cecilia | … | roomalainen kenraali |
| Enrico Kant | … | roomalainen kapteeni |
| Paulette Duval | … | Poppaea |
| Edy Darclea | … | Acte |
| Violet Mersereau | … | Marcia |
| Lina Talba | … | Julia |
| Lydia Taguinto | … | palvelija |
| Maria Marchiali | … | palvelija[2] |
Tuotanto ja vastaanotto
J. Gordon Edwardsin Foxille ohjaama Nero päätettiin tehdä Italiassa, jossa tuotantokustannukset arvioitiin paljon pienemmiksi kuin Yhdysvalloissa. Se on kuvattu Rooman lähellä Nova-Filmin studiolla, Italian Alpeilla, Vesuviuksen juurella ja Tivolin Villa d’Estessä. Circus Maximukseksi lavastetulla Rooman stadionilla järjestettiin suuret kilpa-ajot sekä loppukohtaus, johon oli hankittu Hampurin eläintarhasta kolmekymmentä leijonaa. Elokuvan pääosia esittivät italialaiset ja ranskalaiset näyttelijät. Sen tekemiseen osallistui kertoman mukaan 65 000 avustajaa.[1][3][4]
Aikalaiskritiikki ylisti Neron tuotantoarvoja, mutta kiinnitti huomiota sen näyttelijöiden ylidramaattisiin maneereihin[5][6]. Elokuva oli huomattava yleisömenestys eri puolilla maailmaa. Odotettua suurempien tuotantokustannustensa takia se jäi silti tappiolliseksi.[3] Elokuvasta ei tunneta yhtään säilynyttä kopiota[7].
Lähteet
- Dumont, Hervé: L’antiquité a cinéma, s. 485–486. , 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.4.2015). (ranskaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- The American Film Institute Catalog of Motion Pictures Produced in the United States, part 1, s. 539. Berkeley and Los Angeles, London: University of California Press, 1971. ISBN 0-520-20969-9.
- Solomon, Aubrey: The Fox Film Corporation, 1915–1835: A History and Filmography, s. 58. Jefferson: McFarland, 2011. ISBN 978-0-7864-6286-5.
- Cinotto, Simone (ed.): Making Italian America: Consumer Culture and the Production of Ethnic Identities, s. 39. Bronx: Fordham University Press, 2014. ISBN 978-0823256242.
- Exhibitors Herald, 10.6.1922, s. 51–52. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2015.
- Exhibitors Trade Review, 3.6.1922, s. 63. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2015.
- Silent Era silentera.com. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)