Neoteerikot
Neoteerikot (m.kreik. νεότεροι, neóteroi) olivat ryhmä latinaksi kirjoittaneita runoilijoita hieman ennen ajanlaskun alkua. Ryhmän jäsenet ottivat vaikutteita kreikkalaisilta kirjailijoilta (Kallimakhos ja Theokritos). Heidän tavaramerkkinsä olivat kirjoituksen tiukka rakenne, leikkisä lajityypin käyttö, sanoilla leikittely ja monimutkaisten viittausten käyttäminen.
Sanan neoteerikko voi ajatella tarkoittavan "Uusi runoilija", koska he olivat ryhmä ajattelijoita, mukaan lukien kuuluisa Catullus, joka ylellisen roomalaisen aristokratian elämäntyylin johdosta alkoi torjua perinteisiä normeja sekä sosiaalisessa elämässä että kirjoituksissa. Catulluksen sosiaalisten normien torjunta näkyy selvästi hänen kirjoituksissaan.
Merkittävimmät säilyneet neoteerikkojen työt ovat roomalaisen Catulluksen. Hänen 116 runon kokoelmansa kerrotaan löytyneen vuonna 900 Veronassa ja sen jälkeen uudelleen 1200-luvun lopulla. Vaikka teoksesta on otettu useita kopioita ja alkuperäinen käsikirjoitus on hävinnyt, Catulluksen runous ilmentää neoteerikkojen pääperiaatteita, tyylikäs sanasto, mitta ja sointi, joita neoteerikot hakivat. Neoteerikkojen kreikkalaisten esikuvien merkitystä ei voi kuitenkaan unohtaa.
Latinankielisiksi neoteerikoiksi luetaan yleisesti: