Neorealismi
Neorealismi tarkoittaa 1940- ja 1950-luvuilla vallinnutta italialaisen elokuvataiteen ja kirjallisuuden suuntausta.
Neorealistinen elokuva
- Pääartikkeli: Neorealismi (elokuva)
Neorealismin elokuvat olivat yhteiskuntakriittisiä, ja niiden aihepiiri liikkui sodassa ja ihmisen arjessa.[1] Merkittävimpiä suuntauksen ohjaajia olivat Luchino Visconti, Roberto Rossellini ja Vittorio de Sica. Käsikirjoittajista merkittävin oli Cesare Zavattini. Sanaa ”neorealismi” on käyttänyt jo vuonna 1928 Umberto Barbaro neuvostoliittolaisen elokuvan ja kirjallisuuden luonnehdinnassa. Italiassa ensimmäinen neorealistisena pidettävä elokuva oli Viscontin Ossessione (1943, Riivaajat), joka sai Benito Mussolinin hermostumaan. Fasistit tuhosivat sen negatiivit, mutta Viscontilla oli kopio.[2]
Neorealistinen kirjallisuus
- Pääartikkeli: Neorealismi (kirjallisuus)
Kirjallisuudessa Italian neorealismi sai vaikutteita yhdysvaltalaisesta kirjallisuudesta. Sen näkyvimpiä edustajia ovat Italo Calvino uransa alussa, Alberto Moravia, Cesare Pavese, Elio Vittorini ja Vasco Pratolini.lähde?
Lähteet
- Siteerattu: Heikki Kuutti: Uusi mediasanasto, 2006
- Hannu Salmi: Sodan jälkeen: ”realismi”, studiojärjestelmän kritiikki ja uusi estetiikka viitattu 3.6.2009