Nenetsit

Nenetsilapsi

Nenetsit puhuvat nenetsin kieltä, joka kuuluu samojedikieliin ja uralilaiseen kielikuntaan. Sen murteita ovat tundranenetsi ja metsänenetsi. Nenetsin kirjakieli kehitettiin vuonna 1932 latinalaisen kirjaimiston pohjalta. Vuodesta 1937 alkaen kieltä on kirjoitettu kyrillisin kirjaimin.[3]

Vuonna 1989 nenetsin kielen ilmoitti äidinkielekseen 77 prosenttia nenetseistä. Vaikka kielen osaajien määrä on laskussa, kieli on yhä elinvoimainen – nenetsinkielisiä kirjoja ja lehtiä julkaistaan, ja kieltä opetetaan koulussa.[3]

Nenetsien arvellaan polveutuneen Kulojskajan arkeologisesta kulttuurista Objoen keskijuoksun sivujoilla. Kolmannella ja toisella vuosisadalla eaa. heitä siirtyi Obin alangoille ja Irtyšjoelle. Ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun alun jälkeen hunnit ajoivat jotkut Irtyšin samojedit Itä-Euroopan pohjoisosien metsiin, missä he muodostivat Euroopan nenetsien perustajaryhmän. Asettuessaan Itä-Euroopan pohjoisosiin ja Länsi-Siperiaan nenetsit omaksuivat piirteitä naapurikansoiltaan, kuten villiporojen metsästyksen. Myöhemmin nenetseihin sulautui joitain enetsiklaaneja ja ugreja. Nenetsit alkoivat 1600-luvulla levittäytyä itään Tazjoelle ja Jeniseijoelle ja kävivät sotia enetsejä ja nganasaneja vastaan. Vastarinta pysäytti nenetsien levittäytymisen Jeniseijoen itäpuolelle.[3]

Euroopan puoleiset nenetsit alkoivat joutua venäläisten vallan alle 1200-luvulla ja Aasian puoleiset nenetsit 1300-luvulla. Kaikki nenetsit olivat Venäjän vallan alla 1600-lukuun mennessä. He joutuivat maksamaan turkisveroa venäläisille ja käymään itselleen epäedullista kauppaa. Tämän seurauksena nenetsien lukumäärä alkoi laskea ja he alkoivat kärsiä taudeista sekä sosiaalisista ongelmista, kuten alkoholismista ja väkivallasta.[4]

Kun nenetsien alueista oli tullut osa Neuvostoliittoa, ne jaettiin 1930-luvulla hallinnollisiin alueisiin, mikä rajoitti nenetsien mahdollisuuksia muuttaa vuodenaikojen mukaan. Valtio perusti myös venäläisten kylien tyyppisiä ”kulttuurikeskuksia”, joihin nomadit asutettiin. Tämä johti nenetsien kielen ja kulttuurin hiipumiseen.[4]

Toisen maailmansodan aikana nenetsien maille alettiin perustaa teollisuutta. Öljy- ja kaasukentät toivat harvaan asutuille alueille paljon venäläistä työvoimaa ja myös työpaikkoja nenetseille, jotka jättivät perinteiset elinkeinonsa.[4]

Neuvostoliiton ajan jälkeen nenetsien kulttuuri on alkanut elpyä, ja koululaisille opetetaan koulussa nenetsien kieltä sekä perinteistä mytologiaa ja kosmologiaa. Nenetsit toimivat Venäjän alkuperäiskansojen järjestössä (RAIPON) kielensä, kulttuurinsa ja ympäristönsä puolesta samalla kun heidän elinalueidensa teollistaminen etenee.[4]

Nenetsien asuinalue Venäjän pohjoisosissa.

Nenetsit asuttavat tuhansien kilometrien levyistä aluetta Venäjän Euroopan-puoleisen alueen pohjoisosista Länsi-Siperiaan. Alueeseen kuuluu kolme autonomista piirikuntaa: Nenetsia, Jamalin Nenetsia ja Taimyrin dolgaanien ja nenetsien piiri. Lisäksi monta pientä nenetsiryhmää asuu Komin tasvallassa ja Hanti-Mansin autonomisessa piirikunnassa, kuten myös Kuolan niemimaalla sekä Kolgujevin ja Vaigatšin saarilla.[3]

Nenetsiassa ja Jamalin Nenetsiassa asuu etupäässä tundranenetsejä. Metsänenetsejä on noin kaksi tuhatta, ja he asuvat Jamalin Nenetsian taigalla.[3]

Nenetsejä asui vuonna 2010 esimerkiksi seuraavilla alueilla: Jamalin Nenetsiassa (29 772 henkilöä), Nenetsiassa (7 504), Krasnojarskin aluepiirissä (sis. Taimyr: 3 633), Hanti-Mansiassa (1 438), Arkangelin alueella (ilman Nenetsiaa: 516), Komissa (503) ja Tjumenin alueella (ilman Jamalin Nenetsiaa ja Hanti-Mansiaa: 411). Myös esimerkiksi Murmanskin alueella ja Pietarissa asuu nenetsejä.[5]

Nenetsien yhteiskunnan klaanirakenteesta oli 1900-luvun alussa vielä vähän jäljellä etenkin Siperiassa. Nenetsiklaani koostui sukulaisista isälinjan kautta, ja klaanilla oli oma alue, hautausmaa ja uhrauspaikka. Vain kesäiset kalastuspaikat olivat yksityisessä omistuksessa. Naapurikylien klaanit metsästivät yhdessä jonkun klaanin mailla ja jakoivat saaliin.[3]

Nenetsien avioliitot solmittiin eksogamisesti klaanien välillä. Perheet olivat yleensä pieniä. Miehet maksoivat morsiamestaan myötäjäiset tai ansaitsivat heidät työllä. Moniavioisuutta esiintyi. Lesket menivät usein naimisiin miesvainajansa veljen kanssa.[3]

Nenetsimies 1800-luvulla perinteisissä vaatteissaan. Taustalla poroja ja kota.

Poronhoito oli nenetsien pääelinkeino 1800- ja 1900-luvuilla. Apuna käytettiin siperianhuskyja. Nenetsit eivät juoneet poronmaitoa eivätkä ratsastaneet poroilla, mutta he liikkuivat porovaljakoilla, pohjoisessa myös koiravaljakoilla. Jokia kuljettiin kanooteilla, ja metsästysretkillä hiihdettiin.[3]

Nenetsien porolaumoissa oli 200–300 poroa, joskus yli 2000. Nenetsit käyttivät poronlihaa vuoden ympäri. Talvisin jokainen perhe paimensi omaa porolaumaansa, ja kesäisin laumat laidunsivat yhdessä.[3]

Tundranenetsit vaihtoivat asuinpaikkaansa vuodenaikojen mukaan. Talvisin he pysyttelivät puurajan lähellä ja muuttivat kesäksi merenrannalle. Metsä- ja taiganenetsit muuttivat ympyrän muotoista reittiä.[3]

Nykyaikana Nenetsiassa porolaumoja hoitavat tuotanto-osuuskunnat. Jamalin Nenetsiassa yli puolet poroista on yksityisomistuksessa. Porolaumojen kokojen kasvu on aiheuttanut huolta laitumien kestävyydestä.[3]

Villiporoja metsästetään yhä Jamalin ja Jenisein metsissä. Lihaa on saatu myös kalastamalla ja linnustamalla, ja turkiksia muun muassa naalin metsästyksellä. Merenrannalla metsästettiin myös jääkarhuja, hylkeitä, mursuja ja valaita. Neuvostoaikana nenetsit alkoivat kasvattaa karjaa ja viljellä kasviksia. Nykyisin suuri osa nenetseistä työskentelee yrityksissä.[3]

Nenetsien perinteistä elämänmuotoa uhkaavat öljy- ja kaasuteollisuus, jotka vievät runsaasti nenetsien laidun- ja metsästysalueita sekä pilaavat kalavesiä.[3]

Nenetsit harjoittivat animismia. He uskoivat kaikkialla luonnossa asuvan henkiä, jotka määrittivät metsästysonnen ja ihmisten elämän hyvässä ja pahassa. Kaiken luoja oli taivaan henki Num, ja jumalatar Ya-minyu hallitsi Maan päällä ja suojeli naisia. Villiporojen jumala oli Ilibem-pertya, ja Ngat hallitsivat manalaa. Nenetsit uhrasivat hengille muun muassa leipää, kangasta ja rahaa sekä koiria ja poroja. Puusta ja kivestä valmistettiin henkien kuvia, jotka puettiin.[3]

Šamaanit toimivat henkien ja ihmisten välittäjinä, ja heiltä pyydettiin apua sairauden tai huonon metsästysonnen sattuessa. Šamanismi periytyi isältä pojalle, ja šamaanit erikoistuivat eri tehtäviin.[3]

Nenetsien käsitöitä.

Nenetsit tekevät monenlaista taidetta ja käyttöesineitä eri materiaaleista, kuten puusta, luusta, metallista, turkista ja kankaasta. Tunnettuja nenetsirunoilijoita ovat esimerkiksi L. V. Laptsui, I. A. Juganpelik, A. I. Pitškov ja P. I. Javtysyi; kirjailijoita V. N. Ledkov ja A. F. Kanjukov; taiteilijoita I. K. Vylko ja K. Pankov; ja säveltäjiä esimerkiksi M. N. Nyaryi.[3]

• Tom 4: Natsionalnyi sostav i vladenije jazykami, graždanstvo, 21: ... (Osa 4, 2010 väestönlaskenta: Taulukko 21: alkuperäisväestön käyttämät kielet etnisen ryhmän mukaan alueittain (pdf)) (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (gks.ru)
• The Nenets (englanniksi) (eki.ee)