Esran ilmestys

Esran kirjoista on eri kirkkokunnissa ja Raamatun eri käännöksistä käytetty vanhastaan eri nimiä ja järjestys­numeroita, jotka poikkeavat toisistaan siinä määrin, että ne voivat aiheuttaa runsaasti sekaannusta. Esran ilmestys esiintyy muun muassa Vulgatan liitteessä nimellä Neljäs Esran kirja (lat. 4. Esdras). Kuitenkin englanninkielisissä Raamatuissa Heprealainen Esran kirja on nimeltään Ezra ja Kreikkalainen Esran kirja, sikäli kuin se niissä on mukana, yleensä 1. Esdras, ja Esran ilmestys vastaavasti 2. Esdras.[2][3]

Koska kirja jakautuu selvästi kolmeen osaan, nimitetään toisinaan vain sen 3–14. lukuja eli varsinaista Esran ilmestystä Neljänneksi Esran kirjaksi. Sen alkuun liitettyä johdanto-osaa eli lukuja 1–2 nimitetään tässä tapauksessa Viidenneksi ja loppulukuja 15–16 Kuudenneksi Esran kirjaksi.[2],[3] Vaihtelevista järjestysnumeroista aiheutuvan sekaannuksen välttämiseksi eräät nykyiset tutkijat ovat ehdottaneet Esran ilmestyksestä käytettäväksi nimeä Latinankielinen Esran kirja.[2]

Kirja on luonteeltaan apokalyptinen. Se on kirjoitettu vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin piirityksen ja toisen temppelin tuhon jälkeen. Sen kirjoittaja pohtii, miksi Jumala oli sallinut tämän tapahtua. Kirjoittaja on rinnastanut oman aikansa tapahtumat noin 600 vuotta varhaisempaan, Nebukadressarin aikana tapahtuneeseen Jerusalemin ensimmäisen temppelin tuhoon ja sijoittanut kirjan tapahtumat fiktiivisesti sitä seuranneen Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikaan.[1]

Kirjan alkuperäisessä juutalaisessa versiossa on ilmeisesti ollut vain luvut 3–14 eli varsinainen Esran ilmestys. Kristityt kirjoittajat ovat myöhemmin liittäneet siihen johdannon (luvut 1–2 eli ns. 5. Esran kirja) ja loppuosan (luvut 15–16 eli ns. 6. Esran kirja).[1]

Kirjassa kuvataan seitsemän näkyä, jotka Esran kerrotaan saaneen ollessaan vielä Babylonissa. Niistä kolme ensimmäistä on luonteeltaan dialogeja, jotka käsittelevät pahan ongelmaa ja teodikeaa. Ne alkavat kukin Esran rukouksella, johon enkeli vastaa, minkä jälkeen Esra valmistautuu uuteen näkyyn paastoamalla.[1]

Neljäs näky alkaa rukouksella, jossa Esra valittaa kansansa kyvyttömyyttä noudattaa lakia. Hän näkee näyn naisesta, jonka ainoa poika on kuollut omana hääpäivänään. Esra lohduttaa naista muistuttamalla Siionille koituneesta paljon suuremmasta onnettomuudesta. Tällöin Esra lohduttaa häntä ylösnousemuksen toivolla.[1]

Kolme viimeistä näkyä liittyvät lopun aikoihin.[1]

Kirjan alkuun lisätyissä kahdessa ensimmäisessä luvussa kuvataan Esran Jumalalta saamaa tehtävää, kahdessa viimeisessä taas luvataan, että Jerusalemin tuhonnut Rooma ei enää alista Jumalan kansaa vaan tuhoutuu, samoin kuin muun muassa Babylonialle ja Egyptille oli jo käynyt.[1]

Esran ilmestyksen luvut 3–14 on jo varhaiskristillisenä aikana käännetty muun muassa syyriaksi, koptiksi, etiopiaksi, arabiaksi, armeniaksi ja georgiaksi. Sen latinankielistä versiota ovat lainanneet muun muassa kirkkoisät Tertullianus, Cyprianus ja Ambrosius.[1]

Esran ilmestys luetaan Raamatun kaanoniin kuuluvaksi joissakin ortodoksisissa kirkoissa. Se sisältyy muun muassa muinaiskirkkoslaavin kieliseen kirkkoraamatuun ja Venäjän ortodoksisen kirkon Synodaalikäännökseen, mutta ei kreikankielisten kirkkojen Raamattuun. Myös Etiopian kirkko lukee sen Raamattuun kuuluvaksi.[1]

Katolinen kirkko ei pidä Neljättä Esran kirjaa eli Esran ilmestystä Raamatun kaanoniin kuuluvana. Kuitenkin se esiintyi keskiajalla monissa latinankielisissä Raamatun käsikirjoituksissa. Vuonna 1592 laaditusta Vulgatan Clementina-editioista lähtien se on tavallisesti painettu katolisten Raamattujen loppuosaan erityiseen liiteeseen, jossa ovat myös Manassen rukous ja Kolmas Esran kirja.[4]

Martti Luther ei pitänyt Esran ilmestystä minkään arvoisena. Hänen mukaansa siitä ei opi mitään, mitä ei voisi yhtä hyvin oppia Aisopoksen saduista tai vähempiarvoisestakin kirjasta. [1] Hän ei ottanutkaan sitä mukaansa saksalaiseen raamatun­käännökseensä, ei edes siinä olevaan liite­osaan, johon hän sijoitti useat muut apokryfikirjat.[5] Sen mukaisesti niitä ei ole koskaan ollut myöskään suomen­kielisissä Raamatuissa silloinkaan, kun niissä ovat apokryfi­kirjatkin olleet mukana.[6]

Lutherin Raamatun tavoin myös englantilaisessa King James Biblessä apokryfi­kirjat sijoitettiin omaksi osastokseen, mutta Lutherista poiketen siinä myös Kreikkalainen Esran kirja ja Esran ilmestys ovat mukana, kuitenkin nimillä 1. Esdras ja 2. Esdras. [7] Anglikaanisen kirkon VI uskon­artiklassa vuodelta 1562 nämä mainitaan sellaisten kirjojen luettelossa, joita "kirkossa luetaan sen vuoksi, että ne sisältävät oikeita elämän­ohjeita", mutta niillä ei perustella oppia. Vuonna 1822 Brittiläinen ja Ulkomainen Raamattuseura kuitenkin päätti jättää ne pois julkaisemistaan Raamatun painoksista ja olla tukematta muissakaan maissa sellaisten Raamattujen julkaisemista, joissa apokryfi­kirjat ovat mukana.[8]

Esran ilmestyksestä ei ole olemassa virallista suomennosta.[1] Vuonna 1999 asetettu apokryfi­kirjojen käännös­komiteakaan ei sitä suomentanut.

• Apokryfiset kirjat

• Kahdentoista patriarkan testamentit. I Esran kirja. Esran Ilmestys, s. 5, 93–99. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja N:o 8, Joensuun yliopisto, 1994. ISBN 951-708-222-3.

• Bible, Revised Standard Version, 2. Esdras (Esran ilmestys englanniksi) quod.lib.umich.edu. Viitattu 31.10.2013.
• Liber Ezrae prophetae, filii Sarei, filii Azarei, filii Helchiae, filii Salame, filii Sadoch, filii Acitob (Esran ilmestys latinaksi) perseus.tufts.edu. Viitattu 31.10.2013.