Neljä paholaista

Neljä paholaista (tansk. De fire Djævle, rinnakkaisnimeltään Punaiset taiteilijat) on vuonna 1911 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. Robert Dinesenin ja Alfred Lindin ohjaaman sirkusdraaman pääosia esittävät Dinesen ja Edith Buemann Psilander.

Neljä paholaista
De fire Djævle
Aimée suunnittelee kostoaan.
Aimée suunnittelee kostoaan.
Ohjaaja Robert Dinesen, Alfred Lind
Käsikirjoittaja Carl Rosenbaum
Perustuu Herman Bangin kertomukseen Neljä paholaista
Kuvaaja Alfred Lind
Leikkaaja Alfred Lind
Pääosat Robert Dinesen, Edith Buemann Psilander
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Kinografen
Ensi-ilta 28. elokuuta 1911 (Tanska)
13. marraskuuta 1911 (Suomi)
Kesto 780 metriä (35 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Juoni

Fritz ja Adolphe myydään lapsina isä Cecchille, joka kouluttaa heistä kiertäviä esiintyjiä. He kasvavat kahden tytön, Aiméen ja Louisen kanssa aikuisiksi ja perustavat Cecchin kuoltua huimapäisen sirkusryhmän nimeltä Neljä paholaista. Fritz solmii suhteen kreivitär Tauben kanssa eikä huomaa häneen rakastunutta Aiméeta. Epätoivoinen tyttö päättää kostaa, ja Neljän paholaisen trapetsiesitys päättyy tragediaan.[1]

Näyttelijät
 Einar Rosenbaum … isä Cecchi  
 Robert Dinesen … Fritz  
 Carl Rosenbaum … Adolphe  
 Edith Buemann Psilander … Aimée  
 Tilly Christiansen … Louise  
 Aage Hertel … kreivi Taube  
 Agis Winding … kreivitär Lucy Taube  
 Lili Kristiansson … Aimée lapsena  

[1]

Tuotanto, teemat ja vastaanotto

Kinografenin tuottama Neljä paholaista perustuu tanskalaisen kirjailijan Herman Bangin samannimiseen kertomukseen. Elokuvan varsinaisena ohjaajana voidaan pitää kuvaaja Alfred Lindiä, kun taas Robert Dinesen lienee vastannut näyttelijäryhmän työskentelystä. Lind vilahtaa kuvassa Alfred Hitchcockin tapaan sirkuksen sähkömiehenä.[2]

Neljä paholaista oli ensimmäinen sirkusaiheinen pitkä elokuva. Sen aineksia ovat rakkaustarina, voimakkaat tunteet ja onnettomuuteen päättyvät jännittävät sirkusesitykset. Elokuvan suurin ansio on Lindin kameratyö, joka vangitsee sirkuksen ilmapiirin ja esittää dramaattisen tarinan vaihtelevien kuvakulmien, lähikuvien ja leikkauksen avulla. Kuvakieleltään Neljä paholaista oli ajalleen poikkeuksellisen moderni.[2][3]

Elokuva oli suuri yleisömenestys Tanskassa ja ulkomailla. Tuotantoyhtiö Kinografen rakensi sen tuloilla suuren elokuvastudion, mutta ei onnistunut uusimaan menestystään. Alfred Lind jatkoi sirkuselokuvien sarjaa muun muassa seuraavana vuonna ohjaamallaan Lentävällä sirkuksella.[2]

”Elävien kuvien kuningattareksi” ristitty Neljä paholaista saapui marraskuussa 1911 Helsingin Scala-teatteriin,[4] jossa sitä esitettiin ”täysille saleille” kahden viikon ajan[5]. Elokuvassa oli poikkeuksellisesti myös suomen- ja ruotsinkieliset välitekstit[6]. Turkulaisen Uuden Auran mukaan kyseessä oli ”mieltä järkyttävä, erinomaisesti näytelty sirkusdraama, joka jättää katsojaan kauan pysyvän muiston”[7].

Elokuva on nähtävissä Tanskan elokuva-arkiston mykkäelokuvasivustolla[8].

Lähteet
  1. De fire Djævle Det Danske Filminstitut. Viitattu 4.5.2020.
  2. Cherchi Usai, Paolo: Schiave bianche allo specchio: Le origini del cinema in Scandinavia (1896-1918), s. 127–130. Pordenone: Studio Tesi, 1986. ISBN 88-7692-132-X.
  3. Fairservice, Don: Film Editing: History, Theory and Practice: Looking at the Invisible, s. 74–76. Manchester: Manchester University Press, 2001. ISBN 0-7190-5776-0.
  4. Elokuvateatteri Scalan mainos. Uusi Suometar, 12.11.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  5. Scala. Fyren, 49–50/1911, s. 13. Artikkelin verkkoversio.
  6. Elokuvateatteri Scalan mainos. Hufvudstadsbladet, 2.12.1911, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  7. Pikku uutisia: Elävät kuvat. Uusi Aura, 7.12.1911, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  8. De fire Djævle Det Danske Filminstitut. Viitattu 4.5.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.