Klassiset alkuaineet
Monet vanhan ajan filosofisista näkemyksistä jäsensivät maailman rakennetta ja sen ilmiöitä klassisten alkuaineiden eli elementtien avulla. Kreikkalaisessa katsannossa näitä aineita oli neljä:
Platonin mukaan tämän jaon oli kehittänyt filosofi Empedokles.[1]
Lisäksi Aristoteles lisäsi luetteloon viidennen alkuaineen, eetterin, jota hän uskoi avaruuden olevan täynnä. Sana eetteri elvytettiin uudelleen 1800-luvun fysiikassa, jossa sillä tarkoitettiin koko maailmankaikkeudessa esiintyvää näkymätöntä väliainetta.
Klassiset alkuaineet voidaan myös tulkita väärinymmäretyksi esitykseksi aineen olomuodoista: Maa=kiinteä aine, vesi=neste, ilma=kaasu, tuli=plasma.
Kiinalaiset elementit
- Pääartikkeli: Viisi elementtiä
Kiinassa katsottiin, että maailman lukemattomat asiat syntyivät qin (energian) kulkiessa viiden vaiheen, puun (ylöspäin), tulen (ulospäin säteilevä), maan (keräävä), metallin (sisäänpäin tiivistyvä, spiraalimainen) ja veden (laskeutuva) läpi.
Näitä vaiheita kutsutaan nimellä wǔxíng 五行. wǔ = viisi; xíng = kävellä, kulkea
Länsimaissa on vakiintunut sanan "elementti" käyttö niitä kuvaamaan, mutta on ymmärrettävä, että ne eivät ole kreikkalaisen filosofian mukaisia alkuaineita.
Kaikki maailman ilmiöt voi jakaa viiden elementin mukaan. Tavallisimmin käytettyjä vastaavuuksia ovat ilmansuunnat, värit, muodot ja vuodenajat:
- 火 Tuli — etelä, punainen, kolmio, kesä
- 金 Metalli — länsi, valkoinen, pyöreä, syksy
- 木 Puu — itä, vihreä/sininen, pylväsmäinen, kevät
- 水 Vesi — pohjoinen, musta, aaltoileva, talvi
- 土 Maa — keskusta, keltainen, neliö, vuodenaikojen vaihtuminen
Oppi liitettiin jin-jang-ajatteluun hyvin pian sen syntymisen jälkeen.
Lähteet
- Nordin, Svante: Filosofian historia: Länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta postmodernismiin. Alkuteos Filosofins historia. Det västerländska förnuftets äventyr från Thales till postmodernismen, 1995. Suomentanut Jukka Heiskanen. Prometheus. Oulu: Pohjoinen, 1999. ISBN 951-749-292-8.
Viitteet
- Nordin 1999, 35