Nelisarviantilooppi

Nelisarviantiloopin ruumiinpituus on 90–110 senttimetriä ja korkeus 55–65 senttiä. Hännän pituus on 10–15 senttiä ja painoa eläimellä on 15–25 kiloa. Laji on kooltaan suunnilleen metsäkauriin kokoinen. Pää on solakka. Turkki on punaruskea, lyhyt ja harva. Vatsapuoli on vaalea, ja valkoista on myös jaloissa. Kuono on muuta päätä tummempi. Jalat ovat hoikat. Sarvet ovat sileät ja suippeneva, ja ne kasvavat vain uroksille[4]. Sarvet ovat sikäli omalaatuiset, että niitä on neljä. Taaksepäin kaartuvien pääsarvien lisäksi edessä on yleensä vielä toinen, hyvin lähekkäin oleva pari, joka saattaa toisinaan lähteä irti jo varhaisessa vaiheessa. Toinen sarvipari vastaa muiden onttosarvisten sarvenmuodostumia. Takasarvet ovat noin 10-senttiset, etummaiset ovat noin kolmen sentin pituiset[5].

1890-luvulta peräisin oleva piirros nelisarviantiloopeista.

Nelisarviantilooppia tavataan luonnonvaraisena vain Intian niemimaalla Intiassa ja Nepalissa. Laji elää etupäässä metsäisillä alueilla, mutta sitä tavataan myös muunlaisissa ympäristöissä, kuten kukkula-alueilla ja pitkää heinää kasvavilla alueilla[6]. Laji suosii harvakasvuisia alueita, joissa on kuitenkin helppoa paeta näkyvistä vaaran uhatessa. Nelisarviantilooppi elää myös pensasmailla. Se viihtyy runsaan vedentarpeensa takia veden läheisyydessä[5].

Nelisarviantilooppi ei ole kovin seurallinen laji ja elää harvoin yli kahden yksilön ryhminä[6]. Ne elävät yleensä yksinään tai pareittain, joskus pieninä ryhminä. Eläimet ovat hyvin arkoja ja varovaisia. Vähäisenkin vaaran uhatessa nelisarviantiloopit pujahtavat tiheikköjen suojiin tai pakenevat lyhyin, nykivin ponkaisuin aukeiden poikki[5]. Niiden vihollisia ovat esimerkiksi leopardi, tiikeri ja muut kissapedot, vuorisusi ja susi. Laji on hyvin paikkauskollinen ja voi pysytellä samalla alueella koko elämänsä. Niiden reviirikäyttäytymistä ei kuitenkaan tunneta kunnolla. Arkuudestaan huolimatta nelisarviantilooppi voi kesyyntyä vankeudessa, jos se on poikasesta saakka tottunut ihmisten läsnäoloon. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan kesyynny. Sekä vankeudessa että luonnossa nelisarviantilooppi voi elää kymmenen vuotta. Ravinnokseen nelisarviantilooppi käyttää ensisijaisesti lehtiä, heinää, versoja ja hedelmiä[6]. Se juo ainakin kerran päivässä[5].

Nelisarviantilooppi on nykyään vaarantunut laji ja eläinten lukumääräksi arvioidaan alle 10 000 yksilöä. Lajin harvinaistumisen tärkein syy on sopivien elinalueiden, kuten metsien, häviäminen. Elinalueiden pirstoutumisen takia jäljellä olevat populaatiot ovat jääneet eristyksiin toisistaan. Eniten eläimiä on Intiassa, jossa niitä elää muutamilla suojelualueilla, joista erityisesti Girin kansallispuisto Gujaratissa on tärkeä.[1] Laji voidaan sekoittaa joskus sikahirveen, mutta lajien tunnistaminen ei ole erityisen vaikeaa. Nepalissa elävät nelisarviantiloopit kuuluvat CITES-sopimuksen liitteeseen III[6].