Mäkriä

Mäkriä[1] (aikaisemmin myös Nekkula[2]; ven. Ме́грега, Megrega; karjalaksi Mägrii[3]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Mäkriänjoen rannalla kymmenen kilometriä Aunuksesta kaakkoon.[4] Kylässä on 844 ja kunnassa 1 300 asukasta (vuonna 2012)[5].

Mäkriä
Мегрега, Megrega
Mägrii

Mäkriän Floruksen ja Lauruksen kirkko.

vaakuna

Mäkriä

Koordinaatit: 60°55′50″N, 33°6′10″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Aunuksen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 720 km²
Väkiluku (2012) 1 300
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Mäkriän kunta Aunuksen kansallisen piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Mäkriän kunnan pinta-ala on 720 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Aunuksen piirin Alavoisen, Aunuksen ja Kuittisen kuntiin, idässä Leningradin alueeseen ja lounaassa Laatokkaan.[6] Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesialuetta[7].

Seutu on pinnanmuodostukseltaan tasankoa[8]. Kunnan alueella virtaavat Alavoisenjokeen laskeva Mäkriänjoki (ven. Megrega), sen sivujoet Ienimäjoki (Inema) ja Sammatusjoki (Sambatuksa) sekä Laatokkaan laskeva Pižinjoki (Obžanka)[9]. Luonnonsuojelualueita ovat Aunuksen rauhoitusalue sekä Rapakkosuon, Saarimäensuon ja Sekeensuon luonnonmuistomerkit[10].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Ienimän (ven. Inema), Jyrgilän, Onkkulan (Onkulitsa), Pižin, Saarimäen (Sarmjagi) ja Sammatuksen kylät sekä Haapanan majakka (Gabanovski Majak)[11]. Toiseksi suurin asutuskeskus on vajaan 300 asukkaan Jyrgilä. Haabanovan majakalla ei ole lainkaan vakituisia asukkaita, Ienimässä on yksi asukas ja Saarimäessä kaksi.[5] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 66 % on kansallisuudeltaan karjalaisia, 31 % venäläisiä ja 2 % valkovenäläisiä[12].

Historia

1900-luvun alussa seudun kylät muodostivat Aunuksen kihlakuntaan kuuluneen Nekkulan kunnan, joka jakautui Mäkriän, Jyrgilän, Konnun, Kuittisen, Pižin, Sammatuksen ja Aleksanteri Syväriläisen luostarin kyläkunniksi[13]. 1920-luvulla muodostettiin Aunuksen piirin Mäkriän kyläneuvosto. Vuonna 1933 siinä oli 1 300 asukasta, joista valtaosa oli karjalaisia.[14][15] Arttula (ven. Artula), Gorbala, Homala (Gomala), Leušoila (Levšoila), Luttila (Luttilitsa), Martoila, Nekkula (Nekkulitsa), Nurala (Njurala), Syrjä (Sjurga) ja Ylägjä eli Yläpää (Verhni Konets) yhdistettiin virallisesti Mäkriän kyläksi vuonna 1957[16].

Jatkosodassa vuosina 1941–1944 seutu oli Suomen miehittämä. Suomalaiset jatkoivat miehitysaikana rautatietä Uuksusta Mäkriään asti. Vuoteen 1972 saakka kylässä oli rautatien pääteasema, mutta se lakkautettiin Syvärin ylittävän sillan valmistuttua[6].

Liikenne, talous ja palvelut

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie sekä Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie[17]. Mäkriä on Aunuksen piirin ensimmäinen kylä etelästä päin saavuttaessa ja nykyään käytännössä jo osa Aunuksen kaupunkia[18].

Paikallisista elinkeinoista tärkein on maatalous[19]. Kunnassa toimii Mäkriän karjatila, joka on Aunuksen piirin suurin maidontuottaja. Lisäksi se tuottaa lihaa, perunaa ja vihanneksia.[20] Muita työnantajia ovat julkiset palvelut ja kauppa[19]. 48 % työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella (vuonna 2011)[21].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto ja lääkintäasema[22]. Mäkriässä on kaksi kauppaa ja Jyrgilässä yksi. Muita kyliä palvelee kauppa-auto.[23]

Nähtävyydet

Mäkriän tärkein nähtävyys on vuonna 1618 rakennettu Floruksen ja Lauruksen puukirkko, joka on valtakunnallinen suojelukohde. Se sijaitsee kylän ulkopuolella hautausmaan ympäröimänä. Itse kylässä sijaitseva Kristuksen ylösnousemuksen kivikirkko muutettiin neuvostoaikana kerhotaloksi. Pižissä on 1800-luvun loppupuolella pystytetty tsasouna. Historialliset kohteet liittyvät toiseen maailmansotaan.[24][25]

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 143. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 28.8.2009.
  3. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 8. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  4. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 202. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  5. Generalnyi plan, s. 17.
  6. Generalnyi plan, s. 4.
  7. Generalnyi plan, s. 27.
  8. Generalnyi plan, s. 8.
  9. Generalnyi plan, s. 9–10.
  10. Generalnyi plan, s. 44–46.
  11. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 28.8.2009. (venäjäksi)
  12. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 17.2.2014. (venäjäksi)
  13. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 64–70. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  14. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 82. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  15. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 52–53. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  16. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 77. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  17. Generalnyi plan, s. 42.
  18. Generalnyi plan, s. 47.
  19. Generalnyi plan, s. 21.
  20. Generalnyi plan, s. 37.
  21. Generalnyi plan, s. 19.
  22. Generalnyi plan, s. 22–26.
  23. Generalnyi plan, s. 38.
  24. Generalnyi plan, s. 47–49.
  25. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 17.10.2013. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
    Vienan Karjala
    Kemin kihlakunta

    Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

    Aunuksen Karjala
    Poventsan kihlakunta

    Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

    Petroskoin kihlakunta

    Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

    Aunuksen kihlakunta

    Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.