Neil Peart

Neil Elwood Peart OC, (12. syyskuuta 1952 Hamilton, Ontario – 7. tammikuuta 2020 Santa Monica Kalifornia) oli kanadalainen rumpali. Hän varttui St. Catharines'ssä Ontariossa ja aloitti rumpujen soittamisen 13-vuotiaana. Hän opiskeli soittoa ahkerasti ja muutti Lontooseen 18-vuotiaana työskennelläkseen sessiorumpalina, mutta ei menestynyt. Hän liittyi Rushiin 1974 John Rutseyn tilalle koesoiton jälkeen. Peart kirjoitti myös suurimman osan Rushin sanoituksista.

Neil Peart
Neil Peart, Xcel Energy Centerissä, Saint Paulissa, Minnesotassa toukokuussa 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi	Neil Elwood Peart
Syntynyt	12. syyskuuta 1952 Hamilton, Ontario, Kanada
Kuollut	7. tammikuuta 2020 (67 vuotta)[1] Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	muusikko, musiikkituottaja, kirjailija
Muusikko
Aktiivisena	1973–2018
Tyylilajit	hard rock progressiivinen rock jazz swing
Soittimet	rummut, perkussiot
Yhtyeet	Rush
Levy-yhtiöt	Mercury, Anthem, Atlantic
Nimikirjoitus
Palkinnot
Modern Drummer Hall of Fame 1983 Rock and Roll Hall of Fame 2013
Aiheesta muualla
www.neilpeart.net
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Rumpujen soiton ohella Neil Peart tunnettiin myös kirjallisuuden ystävänä: hänet on aikoinaan tunnettu Ayn Randin filosofian kannattajana[2] mutta myös arvostusta saaneiden matkakertomusten kirjoittajana. The Masked Rider: Cycling in West Africa kertoo pyöräretkestä Länsi-Afrikassa. The Ghost Rider: Travels on the Healing Road on Neil Peartin omakohtaisen tragedian selviytymistarina. Traveling Music: Playing Back the Soundtrack to My Life and Times on kurkistus Peartin lapsuuteen ja nuoruuteen matkamusiikin synnyttämien muistojen alkulähteiltä.

Neil Peartin tiedetään olleen julkisuutta visusti kaihtava ja siitä vaivautuva persoona. Hän varjeli yksityisyyttään tarkasti ja käytti siksi usein matkustaessaan salanimiä, kuten John Elwood Taylor.

Neil Peart käytti DW Drumsin rumpuja, Sabianin symbaaleja (Paragon-sarja), Rolandin sähkörumpuja sekä Pro Markin kapuloita. Hänen tunnusmerkkejään oli live-esiintymisissä käyttämänsä "360°"-rumpusetti, joka sijaitsi kääntyvän korokkeen päällä.[3]

Peart pääsi Modern Drummerin Hall of Fameen vuonna 1983 ja hän on voittanut useita palkintoja, muun muassa Modern Drummer -lehden parhaan rumpalin palkinnon yhdeksän kertaa ja parhaan lyömäsoitinartistin palkinnon vuonna 1982. Lisäksi Peart ja Rushin muut jäsenet ovat officer-tason Order of Canada -kunniamerkin haltijoita. Rush valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2013.

Peart ilmoitti joulukuussa 2015 jäävänsä eläkkeelle. Syynä eläkkeelle jääntiin olivat Peartin krooninen tendinopatia ja rumpujen soitosta tulleet olkapääkivut. Peartilla oli jo vuonna 2015 Rushin R40-kiertueella ollut hankaluuksia rumpujen soiton kanssa kipujen takia. Joulukuussa 2018 Rushin keulahahmo ja basisti Geddy Lee ilmoitti haastattelussa Peartin lopettaneen rumpujen soiton kokonaan. Peartin rumpujen soiton lopettaminen myös johti Rushin lakkauttamiseen vuonna 2018 kolmen vuoden epävarmuuden jälkeen. Peart kuoli 7. tammikuuta 2020 Santa Monicassa, Kaliforniassa aivosyöpään, jota oli sairastanut kolme vuotta.[4] Sairaus oli Peartin sisäpiirissä tarkasti vartioitu salaisuus kuolemaan asti. Hänen perheensä ilmoitti asiasta julkisuuteen 10. tammikuuta 2020. Peartin isä kuoli myös syöpään 12. kesäkuuta 2021.