Negev

Negev (myös Negevin autiomaa tai Negevin aavikko, hepr. ‏HaNegev‎, arab. An-Naqab‎ tai Şaḩrā’ an-Naqab)[1] on nimitys autiomaalle Israelissa. Negev kattaa Israelista yli puolet ja käsittää kartalla kolmionmuotoisen alueen maan eteläosassa Eilatista Kuolleellemerelle ja Beerseban alueelle.

Näkymä Negevin autiomaassa Makhtesh Ramonissa.
Nahal Zaror.

Maantiede
Nubianvuohi Negevissä.
Värikkäitä kivikerrostumia kalliossa.

Negev muodostaa Israelin eteläosan. Kartalla se muistuttaa ylösalaista kolmiota, jonka kärki on Eilatissa. Alueen pinta-ala on noin 12 000 km² eli noin 62 % Israelin koko pinta-alasta. Pohjoisesta etelään sillä on mittaa noin 250 kilometriä ja idästä länteen noin 125 kilometriä. Maantieteellisesti Negev voidaan jakaa kolmeen alueeseen, rannikkotasankoon, Negevin pohjoisosan ja keskustan kukkuloihin, sekä Aravanlaaksoon. Aravanlaakso ulottuu Eilatista Kuolleellemerelle noin 170 kilometrin matkalla. Alueen suolatasangot Hazevahissa ovat 210 metriä merenpinnan alapuolella. Negevin kukkulat kohoavat 900–1 035 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Huomattava paikallinen piirre ovat kolme suurta kattilalaaksoa Makhtesh Ramon, Ha-Makhtesh ha-Gadol ja Ha-Makhtesh ha-Katan. Nahal Paran on Israelin pisin wadi ja se kulkee alueen halki. Beerseban aluetta halkoo Nahal Besor ja sen sivujoet. Alueen joissa kulkee vuosittain vain hyvin vähän vettä joitakin ajoittaisia lyhyitä tulvia lukuun ottamatta.[2]

Negev on osa pohjoisen pallonpuoliskon subtrooppisen vyöhykkeen aavikkovyötä. Välimeri viilentää pientä osaa alueesta, kun taas Punaisenmeren vaikutus on lähes olematon. Ilmasto alueella on mantereinen. Lämpötila vaihtelee huomattavasti yön ja päivän välillä. Vuotuinen sadanta vaihtelee negevin pohjoisosan noin 250 millimetristä 50–100 millimetriin suurimmassa osassa aluetta. Aravanlaakso on kuivinta aluetta ja sen sadanta on 25–50 mm. Satava vesi haihtuu nopeasti auringossa. Ilmakosteus on tyypillisesti alhainen.[2]

Negevin alueella tavattavia nisäkäslajeja ovat esimerkiksi aavikkogaselli, aasianvilliaasi, valkobeisa, leopardi, susi, juovahyeena, hiekkakettu, mäyrä ja metsäkissa.[3] Osa lajeista, kuten aasianvilliaasi ja valkobeisa, olivat jo aikanaan hävinneet alueelta, mutta niitä on sittemmin istutettu takaisin luontoon.[4]

Historia

Esihistoriallisella kaudella Negev oli suhteellisen tiheään asuttua aluetta ja sen vesivarannotkin olivat suuremmat. Alue alkoi kuitenkin kuivua mesoliittisella kaudella. Kalkoliittisella kaudella nykyisen Beerseban seudun asuttajat alkoivat paimentaa kotieläimiä ja rakentaa maanalaisia asumuksia kuivuneiden jokien uomiin. Samoihin aikoihin alkoi myös Aravanlaakson alueen kuparivarantojen hyödyntäminen. Asutusta oli myös pronssikauden alku- ja keskivaiheilla noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Amalekilaiset asuttivat Negevin eteläosia ja kanaanilaiset sen pohjoisosia. Vanhassa testamentissa Negevin pohjoisosat liitetään Israeliin Egyptistä paon jälkeen. Babylonian vankeuden jälkeen pohjoista hallitsi Aleksanteri Jannaios ja myöhemmin nabatealaiset. Nabatealaiset kuljettivat karavaaneillaan Negevin poikki Petrasta ja Ailan satamasta mirhamia ja frankinsensia Välimeren satamiin. Jälkeensä he jättivät teitä ja linnakkeita. Kauppareittien varrelle nousi joitakin asutuskeskuksia, kuten Avedat, Mampsis ja Elusa.[2]

Nabatea liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 106 jaa. Negevin merkitys kauppareittinä väheni merkittävästi. Alue alkoi kasvaa jälleen Bysantin valtakunnan ja sittemmin umaijadien alaisuudessa. Ajanjaksolta tunnetaan esimerkiksi useiden kirkkojen raunioita. Huomattavia osia alueesta oli myös viljelty patoja ja terasseja rakentamalla, sekä sadevesiä kanavoimalla. Alue alkoi taantua jälleen abbasidien valtakaudella.[2] Ennen nykyisen Israelin perustamista aluetta asuttivat beduiinit, joiden lukumäärä oli ennen vuotta 1948 noin 70 000. Israelin itsenäisyyssodan yhteydessä monet heistä kuitenkin pakenivat ja beduiinien määrä väheni noin 11 000:een.[5]

Muutamat yritykset perustaa Negeviin juutalaisia siirtokuntie heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen kariutuivat usein vesivarantojen vähäisyyteen. Ennen itsenäisyyssotaa alueelle oli kuitenkin perustettu 11 pientä kylää. Alueelle muutti paljon juutalaisia sodan jälkeen. Beersebata tuli alueen huomattavin kaupunkikeskus. Asukkaita on myös alueen pienemmissä mošaveissa ja kibbutseissa. Kuolleenmerenalueella harjoitetaan esimerkiksi fosfaattien, kuparin, mineraalisaven ja lasihiekan kaivuutoimintaa. Eilatin satama on Israelin merireitti etelään ja itään. Alueelle kulkee myös rautateitä ja maanteitä. Vuonna 2003 alueella asui noin 366 900 juutalaista ja 135 400 arabia.[2]

Lähteet
  1. Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Eksonyymit : Negev Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 7.1.2021.
  2. Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 15 Nat-Per, s. 56-59. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
  3. Har Negev Ecopotential. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  4. Focus on Israel- Reintroducing Biblical Wildlife Israel Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  5. Ben Hattem: The Negev Desert’s Vanishing Bedouin The Daily Beast. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.