Ne Win

Ne Win (burmaksi နေဝင်း, ne wang:; synt. Shu Maung, 24. toukokuuta 1911 – 5. joulukuuta 2002) oli burmalainen kenraali, joka johti maata 1962–1988.

Ne Win
Burman valtionpäämies
1962–1988
Edeltäjä	Win Maung
Seuraaja	San Yu
Henkilötiedot
Koko nimi	Shu Maung
Syntynyt	24. toukokuuta 1911
Kuollut	5. kesäkuuta 2002 (91 vuotta)
Tiedot
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusvuodet	1931–1974
Sotilasarvo	kenraali
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

David Ben-Gurion ja Ne Win vuonna 1959.

Hän syntyi Paungdalessa Keski-Burmassa kiinalaisburmalaiseen virkamiehen perheeseen ja sai nimen Shu Maung. Hän haki tuloksetta opiskelemaan lääketiedettä Rangoonin yliopistossa, ja ryhtyi sen sijaan postivirkailijaksi.[1]

Shu Maung vastusti brittien siirtomaavaltaa ja liittyi muiden nationalistien kuten Aung Sanin ja U Nun kanssa Dobama Asiayone -yhdistykseen. Vuonna 1941 nämä kolmekymmentä kumppania salakuljetettiin Burmasta saamaan japanilaisilta sotilaskoulutusta. Kun Burman itsenäisyysarmeija perustettiin Shu Maung sai nimen Ne Win – kirkas kuin aurinko. Vuoteen 1943 mennessä hän nousi Burman itsenäisyysarmeijan komentajaksi.[1]

Japanin valloitettua Burman Ne Win ja muut tajusivat Japanin pyrkivän maan kolonisointiin vapautuksen sijasta. Brittien saavuttua joulukuussa 1944 Ne Winin komentama, elokuussa 1945 Antifasistiseksi kansanvapausliitoksi nimetty Itsenäisyysarmeija hajaantui ja taisteli sissisotaa japanilaisia vastaan Irrawaddyn suistossa.

Burma itsenäistyi 4. tammikuuta 1948. Ne Win nimitettiin kenraaliksi ja puolustusministeriksi pääministeri U Nun alaisuudessa. Sodan jälkeen maata hallitsi Antifasistinen kansanvapautusliitto (AFPFL). Tätä kesti vuosikymmenen kunnes U Nun hallitus kaatui 1958 ja Ne Win nimitettiin virkaa tekeväksi pääministeriksi. Vaalien jälkeen muodostettu toinen U Nun hallitus päättyi kun Ne Win järjesti 1. maaliskuuta 1962 sotilasvallankaappauksen. Ensimmäiset 12 vuotta hän oli Vallankumousneuvoston puhemies.

Vallassa hän julkaisi 28-kohtaisen manifestin Burmalainen tie sosialismiin. Maasta tuli Burman sosialistisen ohjelman puolueen (BSPP) hallitsema yksipuoluevaltio ja ulkomaiset yritykset kansallistettiin. BSPP oli käytännössä sotilaiden hallitsema ja sulkeutui ulkomaailmalta neljännesvuosisadaksi. Uusi perustuslaki hyväksyttiin 1974 kyseenalaisen kansanäänestyksen jälkeen, jolloin Ne Winistä tuli presidentti.

Vastarinta Ne Winin hallintoa vastaan jatkui koko ajan. Kaupunkien opiskelijoiden ja työläisten mielenosoitukset kukistettiin nopeasti, mutta rajaseuduilla Kommunistinen puolue, Karenin kansallinen unioni ja Kachinin itsenäisyysjärjestö hallitsivat omia alueitaan.

Ne Winin politiikkaan liittyivät läheisesti myös buddhalaisuus ja taikausko ja hän oli omistautunut numerologialle. Muun muassa maan valuutta oli käytössä 25, 35, 45, 75 ja 90 kyatin arvoisina, joista hän määräsi yllättäen arvottomiksi muut kuin 45 ja 90 setelit, koska yhdeksän oli hänen onnennumeronsa.[2][3] Tämä marraskuun 1985 ja syyskuun 1987 devalvaatioiden kanssa pyyhki säästöt olemattomiin. Lisäksi hänen kerrotaan kylpeneen delfiinien veressä pysyäkseen nuorena.[2]

Ne Win julisti eronsa 23. heinäkuuta 1988 BSPP:n puoluekokouksessa ja määräsi talousuudistuksia ja äänestyksen monipuoluejärjestelmästä. Pian tämän jälkeen opiskelijat ja munkit ryhtyivät jälleen osoittamaan mieltään. Syyskuussa valtaan nousi Valtion lain ja järjestyksen palauttamisneuvosto (SLORC), joka ampui mahdollisesti jopa 10 000 mielenosoittajaa.

Ne Winillä oli luultavasti vielä vaikutusvaltaa hänen jälkeensä valtaan nousseisiin sotilaisiin, mutta myöhemmin hänen vaikutusvaltansa hiipui. Hänen vävynsä ja kolme pojanpoikaansa tuomittiin vallankaappausyrityksestä ja maanpetoksesta ja teloitettiin. Ne Win asui loppuikänsä kotiarestissa tyttärensä kanssa.