Ndongo

Ndongo oli mbundu-kansan muodostama valtio Keski-Afrikassa nykyisen Angolan alueella 1500- ja 1600-luvulla. Laajimmillaan se ylsi Atlantin rannikolta Cuanza-joelle.[1] Maan pääkaupunki, Kabasa, sijaitsi sisämaassa, 250 kilometrin päässä rannikolta.[2] Kabasassa asui 50 000 ihmistä.[3]

Perimätiedon mukaan Ndongo perustettiin Kongon kuningaskunnasta 1400-luvun lopussa tai 1500-luvun alussa. Portugali perusti läheiselle Luandan saarelle siirtokunnan, Angolan, vuonna 1575. Siirtokunta sai nimensä Ndongon kuninkaiden käyttämästä ngola-tittelistä. Aluksi ystävälliset suhteet muuttuivat pian siirtokunnan perustamisen jälkeen konfliktiksi. Portugali onnistui säilyttämään siirtokuntansa Kongon kuningaskunnan tuella ja laajensi valtapiiriään rakentalla linnoituksen sisämaahan Cuanza-joen varrelle.[1]

Vuosina 1617–1621 portugalilainen kuvernööri Luis Mendes de Vasconcelo soti kuningas Ngola Mbandea vastaan ja ajoi tämän imbangala-palkkasoturien avustamana Ndongon pääkaupungista. Sodan aikana portugalilaiset vangitsivat lukuisia ndongolaisia ja veivät heidät orjiksi Portugalin siirtokuntiin Etelä- ja Väli-Amerikkaan ja brittien siirtokuntaan Virginiassa.[3] Osapuolet solmivat rauhan, joka ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kuningas kuoli 1624, jonka jälkeen valta siirtyi hänen siskolleen, Nzinga Mbandelle. Portugalilaiset tukivat valtaistuimelle Ngola a Haria ja syttyi sisällissota, jonka seurauksena Nzinga ajettiin maanpakoon Matambaan. Ngola a Hari kastettiin Felipe I de Sousaksi ja hänet julistettiin Ndongon kuninkaaksi vaikka Nzinga kävi häntä vastaan sotaa vielä seuraavina vuosina.[1]

Vuonna 1641 Alankomaat pyrki valtaamaan alueen, mutta Felipe onnistui ajamaan heidät portugalilaisten tuella pois 1648. Myöhemmin Portugali solmi rauhan Nzingan kanssa ja teki hänestä Matamban kuningattaren Felipen vastustuksesta huolimatta.[1]

Valta siirtyi Felipen pojalle ja joitain vuosia myöhemmin hän nousi kapinaan portugalilaisia vastaan. Hän hävisi sodan 1671 ja Ndongon maat yhdistettiin Angolan siirtokuntaan.[1]