Nauvon positiivi

Nauvon positiivi on Suomen vanhin säilynyt urkusoitin. Se on rakennettu vuoden 1664 tienoilla ja on nykyään Kansallismuseon kokoelmissa. Nauvon keskiaikaiseen kirkkoon rakennettiin 1660-luvun puolivälissä uudet urut, joita käytettiin seuraavien urkujen tuloon, vuoteen 1791, saakka. Tuolloin vuorineuvos J. A. af Petersén osti positiivin Dragsfjärdiin, jossa se oli käytössä 90 vuotta. 1800-luvun lopussa urut siirrettiin kirkon kellotapuliin pois uusien urkujen tieltä. Vuonna 1915 soitin siirrettiin Kansallismuseoon. Sitä on soitettu eräässä konsertissa vielä 1960-luvun alussa, jonka Yleisradio äänitti, mutta nykyisin se on soittokunnoton.

Kaapin yläosa on 1600-luvun puolivälistä, alaosa 1746 Carl Petter Lenninghin tekemästä korjauksesta. Samassa yhteydessä lisättiin Scharf. Uruissa sanotaan olevan pillejä vielä kaappiakin varhaisemmilta ajoilta. Äänitystapa poikkeaa nykykäsityksestä huomattavasti ja on renessanssille ominainen. Uruissa on ilmalaatikon lovien perusteella arveltu alkujaan olleen myös jokin kieliäänikerta, luultavimmin 8-jalkainen regaali. Kangasalan Urkutehdas korjasi positiivia 1947, mutta sitä ei saatu kunnolla soittokuntoon. Juhani Martikainen on kirjoittanut väitöskirjassaan mm. tästä positiivista.

Kangasalan Urkurakentamo on rakentanut Lahden Mukkulan kirkkoon vuonna 1993 Nauvon positiivin tyyliset urut.