Natriumtiosyanaatti

Natriumtiosyanaatti (NaSCN) on natrium- ja tiosyanaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa tekstiiliteollisuudessa ja orgaanisen kemian synteeseissä.

Natriumtiosyanaatti
Tunnisteet
CAS-numero 540-72-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaSCN
Moolimassa 81,08 g/mol
Ulkomuoto Värittömiä kiteitä[1]
Sulamispiste 287 °C[1]
Kiehumispiste 368 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 1,735 g/cm3
Liukoisuus veteen 1 150 g/l (20 °C)[1]

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa natriumtiosyanaatti on väritöntä kiteistä ainetta, jonka alkeiskoppi on ortorombinen. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja on voimakkaasti hygroskooppista. Veden lisäksi myös etanoli ja asetoni liuottavat sitä. Kidevedettömän natriumtiosyanaatin lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen dihydraatti (NaSCN·2H2O). Kuumennettaessa dihydraattia se liukenee kideveteensä noin 30 °C;:n lämpötilassa ja kidevesi poistuu noin 32 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]

Valmistus ja käyttö

Natriumtiosyanaatin valmistamiseen on useita tapoja. Käytettyjä ovat muun muassa natriumhydroksidin ja ammoniumsyanaatin välinen reaktio ja reaktion sivutuotteina muodostuvat ammoniakki ja vesi haihdutetaan pois, natriumsyanidin vesiliuoksen ja rikin välinen reaktio tai hiilidisulfidin, ammoniakin ja natriumhydroksidin välinen reaktio.[1][3][4]

NH4SCN + NaOH → NaSCN + NH3 + H2O
8 NaCN + S8 → 8 NaSCN
CS2 + 3 NH3 + NaOH → NaSCN + (NH4)2S + H2O

Tärkein natriumtiosyanaatin käyttökohde on polyakrylonitriilikuitujen valmistuksessa. Lisäksi sitä käytetään tekstiiliteollisuudessa värjäyksissä apuaineena. Muita käyttökohteita ovat orgaanisten tuholaismyrkkyinä käytettävien tiosyanaattien valmistus, käyttö valokuvauskemikaalina, sementin vahvuutta lisäävänä lisäaineena, analyyttisenä reagenssina raudan toteamiseen, kosmetiikassa säilöntäaineena ja apuaineessa päällystettäessä metalleja kuparilla.[1][3][4]

Lähteet
  1. E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 393–394. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Natriumtiosyanaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.11.2015.
  3. Edward D. Weil, Stanley R. Sandler & Michael Gernon:Sulfur Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 27.11.2015
  4. Theo H. J. van Hoek: Thiocyanates, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 27.11.2015
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.