Nathaniel Prentice Banks

Banks syntyi Walthamissa Massachusettsissa esikoisena Nathaniel P. Banks Seniorille ja Rebecca Greenwood Banksille. Hän sai vain peruskoulutuksen ja alkoi hyvin nuorena työskennellä paikallisessa puuvillatehtaassa. Hän työskenteli vähän aikaa mekaanikkona, sanomalehtieditorina, opiskeli lakia, sai oikeuden harjoittaa ammattia 23-vuotiaana, ja hänen kykynsä puhujana toi hänelle menestystä. 11. huhtikuuta 1847 hän meni naimisiin Mary Theodosia Palmerin kanssa Providencessa Rhode Islandissa.

Banksin puoliso Mary Theodosia Palmer.

Banks oli demokraattien edustajana Massachusettsin edustajainhuoneessa 1849–1852 ja puhemiehenä 1851–1852. Hän oli osavaltionsa perustuslakikokouksen jäsen 1853, ja samana vuonna hän aloitti ensimmäisen kautensa Yhdysvaltain edustajainhuoneessa. 2. helmikuuta 1856 hänet valittiin kongressin puhemieheksi, ja hän antoi orjuuden vastustajille tärkeitä tehtäviä kongressissa^lähde?. Banks erosi jouluaattona 1857 edustajainhuoneesta, koska hänet valittiin kotiosavaltionsa kuvernööriksi. Kuvernöörinä Banks toimi lopulta vuodet 1858–1861.[1]

Banks yritti päästä presidenttiehdokkaaksi, mutta epäonnistui ja toimi vähän aikaa Chicagossa rautateillä ja teki maakauppoja.

Sisällissodan alkaessa Banks nimitettiin kenraalimajuriksi 16. toukokuuta 1861[1]. Hän taisteli Stonewall Jacksonia vastaan huonolla menestyksellä Shenandoahin laaksossa ja tavallaan auttoi tekemään tästä kuuluisan. Marraskuussa 1862 Banks keräsi 30 000 vapaaehtoista Uudesta-Englannista ja New Yorkista ja purjehti sen jälkeen etelävaltioihin, missä hän korvasi kenraalimajuri Benjamin Butlerin. Hänen oli tarkoituksena marssia Vicksburgiin kenraalimajuri Ulysses S. Grantin joukkojen avuksi. Hän marssittikin joukkonsa Alexandriaan Louisianassa ryöstellen matkalla puuvillaa ja vapauttaen orjia. Hän piiritti Port Hudsonia Louisianassa, kunnes sen varuskunta antautui 9. heinäkuuta 1863. Samana syksynä hän järjesti kaksi tutkimusmatkaa Texasiin estämällä Ranskaa Meksikosta käsin valtaamasta sitä tai auttamasta konfederaatiota. Hän onnistuikin valtaamaan Texasin saaret ja Rio Granden suun. Vuonna 1864 kenraali Grant käski hänen vallata Mobilen Alabamassa, mutta hän olisi mieluummin suunnannut Galvestoniin, jonka valtaaminen annettiin Henry Wager Halleckin tehtäväksi.

Banks taisteli Richard Taylorin joukkoja vastaan Red River -kampanjan aikana ja joutui vetäytymään saavuttamatta oikeastaan mitään. Hän liittyi tämän jälkeen yhteen William Tecumseh Shermanin joukkojen kanssa. Jonathan H. Carterin komentamat konfederaation joukot Red Riverillä eivät antautuneet ennen kuin kesäkuussa 1865, yli kaksi kuukautta Robert E. Leen antautumisen jälkeen. Banks päätti asepalveluksensa lopulta elokuussa 1865[1].

Sodan jälkeen Banks työskenteli hallinnollisissa tehtävissä Washingtonissa^lähde?. Banks palasi kongressiin uudelleen 1865 järjestetyissä täytevaaleissa, kun hänet valittiin republikaanina edustajainhuoneesta eronneen Daniel W. Goochin vanhalle paikalle. Banks oli edustajainhuoneessa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1873 saakka, kunnes hän tippui edustajainhuoneesta. Banks palasi edustajainhuoneeseen sitoutumattomana vuosiksi 1875-79 ja jälleen republikaanina 1889-91.[1]

Banks kuoli Walthamissa syyskuussa 1894. Hänet on haudattu Grove Hillin hautausmaalle.[1]