Natamysiini

Natamysiini eli pimarisiini on sieni-infektioiden hoitoon käytetty melko laajakirjoinen polyeeneihin kuuluva antimykootti.[1] Se on myös elintarvikelisäaine, jonka E-koodi on E 235. Se tehoaa hiivasieniin, mutta myös homeisiin ja alkueläimiin, ja sitä käytetään vain paikallishoidossa, sillä se ei imeydy suun kautta otettuna. Suurina annoksina se aiheuttaa ripulia ja mahavaivoja.[1]. Elintarvikelisäaineena sitä saa käyttää kovien, puolikovien ja puolipehmeiden juustojen sekä kuivattujen, suolattujen makkaroiden pintakäsittelyyn.[2]

Natamysiini
Natamysiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1R,3S,5R,7R,8E,12R,14E,16E,18E,20E,22R,24S,25R,26S)-22-[(2R,3S,4S,5S,6R)-4-amino-3,5-dihydroksi-6-metyylioksan-2-yyli]oksi-1,3,26-trihydroksi-12-metyyli-10-okso-6,11,28-trioksatrisyklo[22.3.1.05,7]oktakosa-8,14,16,18,20-pentaeeni-25-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 7681-93-8
ATC-koodi A01AB10
PubChem 5281099
DrugBank DB00826
Kemialliset tiedot
Kaava C33H47NO13 
Moolimassa 665,725 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 290 °C
Liukoisuus veteen 4,1 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Metabolia  ?
Puoliintumisaika  ?
Ekskreetio  ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa  ?

Koska natamysiiniä käytetään ihmisille tarkoitetuissa lääkkeissä, ja resistenssiä pitäisi välttää, EU:n komissio on vuonna 2003 todennut aikovansa arvioida uudelleen sen ja eräiden muiden aineiden turvallisuutta ja niiden käytön tarpeellisuutta elintarvikkeissa. Komission mietintöluonnoksessa todetaan, että niin kauan kuin näiden lisäaineiden turvallisuutta ei voida tieteellisesti taata, ne olisi kiellettävä.[2] Natamysiini kuitenkin hyväksyttiin edelleen elintarvikelisäaineena käytettäväksi vuonna 2007 direktiivillä 95/2/EY.[3] Uudelleenarviointi saatiin päätökseen 26. marraskuuta 2009.[4]

Natamysiinin käyttö viinissä on EU:ssa kielletty. Sitä on kuitenkin löydetty Argentiinasta ja Etelä-Afrikasta tuoduista viineistä.[5]

Natamysiinin valmistuksessa käytetään Streptomyces natalensis- ja Streptococcus lactis-bakteereja, jotka tuottavat sitä.[6]

Sen enimmäismäärärajoitus on ADI: 0,3 mg/kg/vrk.[7]

Lähteet
  1. Tuominen RK, Männistö PT, Sieni-infektioiden hoitoon tarkoitetut lääkeaineet. Kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J: Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 949–960. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa Farmakologia
  2. Euroopan parlamentin mietintöluonnos, viitattu 7.2.2011
  3. Eur-lex, 18.7.2007, viitattu 7.2.2011
  4. Komission asetus (EU) N:o 257/2010, 25.3.2010, Eur-lex, viitattu 7.2.2011
  5. 3.3.2010: Argentiinalaisista ja etelä-afrikkalaisista viineistä löydetty lääkejäämiä (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 7.2.2011
  6. Scientific Opinion on the use of natamycin (E 235) as a food additive Efsa. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
  7. Lisäaineopas, Evira (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 7.2.2011

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.