Āstika ja nāstika

Astika (sanskritiksi आस्तिक, āstika, ”ortodoksinen” eli ”oikeaoppinen”) ja nastika (sanskritiksi नास्तिक, nāstika, ”heterodoksinen”) viittaavat hindulaisessa filosofiassa koulukuntien ja filosofien luokitteluun sen mukaan, hyväksyvätkö ne Veda-kirjojen auktoriteetin korkeimpana ilmoituksena vai eivät.[1] Tämän määritelmän mukaisesti Nyaya, Vaisheshika, Samkhya, Jooga, Purva Mimamsa ja Vedanta ovat astika-koulukuntia, kun taas Cārvāka, jainalaisuus ja buddhalaisuus ovat nastika-koulukuntia.[2]

Termien etymologia ja merkitys

Astika on sanskriitinkielinen adjektiivi ja substantiivi, joka on johdettu sanasta asti (”se on [olemassa]”), ja se merkitsee ”uskovaa”, ”hurskasta” tai ”jotakuta joka uskoo [Jumalan, toisen todellisuuden tms.] olemassaoloon”.[3] Nastika (na, ”ei” + āstika) on edellisen negatiivi, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”epäuskoista” tai ”epähurskasta”.

Joskus termi astika tulkitaan tai käännetään löyhästi ”teismiksi” ja nastika ”ateismiksi”. Varsinainen merkitys liittyy kuitenkin Veda-kirjojen pitämiseen auktoritatiivisina tai ei: esimerkiksi Samkhya ja Purva Mimamsa -koulukunnat eivät hyväksy jumalia, mutta ne pitävät Veda-kirjoja auktoriteetteinaan, joten ne luetaan ateistisiksi astika-koulukunniksi.

Koulukuntien luokittelu

Intian monet filosofiset perinteet luokiteltiin keskiajalla kuuden oikeaoppisen hindulaisen koulukunnan järjestelmäksi, shaddarshana (şaddarśana), jotka kaikki pitävät Veda-kirjoja uskonnollisena auktoriteettinaan:[1]

  • Nyaya, logiikan koulukunta
  • Vaisheshika, atomistinen koulukunta
  • Samkhya, numeroiva koulukunta
  • Jooga, Patanjalin koulukunta (Samkhyan metafysiikka)
  • Purva Mimamsa (tai lyhyesti Mimamsa), Veda-eksegeesin perinne, vedalaisten rituaalien painotus
  • Vedanta (eli Uttara Mimamsa), Upanishadien perinne, vedalaisen filosofian painotus

Koulukunnista kolme luokiteltiin heterodoksisiksi, eivätkä ne perusta uskomuksiaan Veda-kirjoihin:

Tantra-perinteillä on sekä astikan että nastikan ominaisuuksia, ja siksi ne jaetaan myös kahtia astikaan eli vedalaiseen ja nastikaan eli ei-vedalaiseen osaan, ja astikalaiset teokset edelleen viiteen osaan, Śākta, Śaiva, Saura, Gāṇapatya ja Vaiṣṇava.[4] Tantran seuraajat pitävät Veda-kirjoja auktoriteettinaan, joten sikäli heidät voidaan lukea astikaan.

Lähteet
  1. Flood, Gavin: An Introduction to Hinduism, s. 82, 224-249. Cambridge: Cambridge University Press, 1996. ISBN 8175960280.
  2. Radhakrishnan, Sarvepalli & Moore, Charles A.: A Source Book in Indian Philosophy. Princeton paperback 12th. Princeton University Press, 1989. ISBN 0-691-01958-4.
  3. Monier-Williams, Monier: Monier-Williams Sanskrit Dictionary. Nataraj Books, 2006. ISBN 18-81338-58-4.
  4. Banerji, S. C.: Tantra in Bengal, s. 2. Second Revised and Enlarged edition. Delhi: Manohar, 1992. ISBN 81-85425-63-9.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.