Narva

Narvan taistelu vuonna 1558

Narvan kartta 1929: Nykyinen venäläiskaupunki Iivananlinna oli vielä osa Narvaa.

Narvan Hermannin linnoitus Narvanjoen länsirannalla

Narvan keskustaa

Stalinin ajan arkkitehtuuria edustava talo Puškini-kadulla

Tanskalaiset perustivat Narvanjoen linnan 1250-luvulla.[3] Hermannin linnoituksesta ensimmäinen maininta historiallisissa asiakirjoissa on vuodelta 1277.[4] Paikka oli tärkeä sekä sotilaallisesti että kauppapaikkana: Narvanjokea pitkin ja Peipsijärven kautta pääsi vesitse Pihkovaan ja myös reitti Tallinnasta Novgorodiin kulki Narvan kautta. Narva sai kaupunginoikeudet vuonna 1345.[3]

Eestinmaa, sen mukana Narvan linna ja sitä ympäröivä kaupunki, myytiin Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1347. Vaikka kaupungin hallinto koostui saksalaisista, enemmistö asukkaista oli virolaisia ja vatjalaisia. Saksalaiset vahvistivat Narvan linnoitusta ja rakensivat 50 metriä korkean Pitkän Hermannin tornin, joka on nykyään yksi Narvan historiallista nähtävyyksistä.[3] Iivana III:n aikana 1492 Narvanjoen itärannalle alettiin rakentaa Iivananlinnaa.[5] Venäjä sai Narvan haltuunsa Liivin sodassa 1558. Venäjän vallan aikana kaupunkiin muutti lisää virolaisia ja vatjalaisia sekä myös venäläisiä kauppiaita. Ruotsalaiset valloittivat kaupungin vuonna 1581 Pontus De la Gardien johdolla, joka liitti sen Inkerin ja Käkisalmen lääniin. Kaupunkiin tuli uusia asukkaita Suomesta ja Ruotsista. Ruotsin vallan aikana kaupunki vaurastui ja sen asukasluku nousi yli kolmen tuhannen.[3]

Vuonna 1659 kaupunki paloi, ja tulipalon jälkeen kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen barokkityyliin. Barokkikeskusta oli 1900-luvulla kaupungin matkailuvaltti toiseen maailmansotaan asti.[3] Ruotsin vallan ajalta Narvassa on säilynyt muutamia rakennuksia, muun muassa barokkityylinen raatihuone, nykyinen kaupungintalo, vuodelta 1674.[6]

Historiallisissa kertomuksissa ja suomalaisessa kansanperinteessä tunnetuimpia narvalaisia ovat kaupungissa noin vuonna 1660 syntynyt veronvuokraaja Simon Affleck eli Simo Hurtta ja vuonna 1689 syntynyt sissitaistelija Tapani Löfving.[7]

Suuren Pohjan sodan yhteydessä Narvassa käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuonna 1700 Narvan taistelu, jonka Ruotsi voitti. Venäjä kuitenkin valloitti Narvan 1704, minkä jälkeen asukkaat vietiin vankeina sisä-Venäjälle. Narvasta tuli osa Venäjän keisarikuntaa ja sen Pietarin kuvernementtiä aina Viron itsenäistymiseen saakka.[3] Osana Venäjää Narva menetti merkityksensä linnoituksena, rajakaupunkina ja merisatamana.[8] 1700-luku ja 1800-luvun alkupuoli olivat Narvassa hiljaiseloa, kunnes Kreenholmin saarelle perustettiin suuri tekstiilitehdas 1800-luvun puolivälissä. Tehdas kasvoi Euroopan suurimmaksi tekstiilinvalmistajaksi. Vuonna 1870 rakennettiin Tallinna–Pietari-rautatie, joka kulki Narvan kautta. 1910-luvulla tekstiilitehtaalla työskenteli yli 10 000 ihmistä. Myös Narvan kaupungin väkiluku kasvoi, 1910-luvulla asukkaita oli noin 21 000.[3]

Ensimmäisen maailmansodan lopulla Narva oli puoli vuotta Saksan miehittämä, ja saksalaisten vetäydyttyä Virosta puna-armeija otti Narvan haltuunsa marraskuussa 1918. Kaupungissa perustettiin Viron bolševikkihallitus, joka kuitenkin joutui pakenemaan Narvasta, kun suomalais-virolaiset joukot valloittivat kaupungin tammikuussa 1919.[9] Viron vapaussodan kovimmat taistelut käytiin Narvanjoen linjalla loppuvuodesta 1919. Narva pysyi Viron joukkojen hallussa, mutta kärsi pahoja vaurioita venäläisten tykkitulesta. Kaupungissa riehui myös pilkkukuume, johon menehtyi 2 000 narvalaista.[3] [10] [11]

Tarton rauhansopimuksessa 1920 Narva liitettiin osaksi itsenäistynyttä Viron tasavaltaa. Vienti Venäjälle tyrehtyi, ja kaupungin väkiluku laski maailmansotien välisenä aikana.[3] Ennen toista maailmansotaa Iivananlinna oli osa Narvaa, mutta, kun Viro päätyi sodan päätteeksi Neuvostoliitolle, Iivananlinna siirrettiin Venäjän SFNT:aan kuuluvaksi 1945.[12]

Lähes kaikki Narvassa ennen toista maailmansotaa sijainneet rakennukset olivat vaurioituneet pahasti tai tuhoutuneet kokonaan vuoden 1944 Narvan taistelussa. Kaupunkia tuhosivat ensin Neuvostoliiton pommitukset ja sitten saksalaiset, jotka räjäyttivät monia rakennuksia vetäytyessään kaupungista. Sodan päättyessä 98 % kaupungista oli tuhoutunut.[12] Sodan jälkeen kaupunkia ei ryhdytty entisöimään, vaan käytännössä rakennettiin kokonaan uusi kaupunki. Vain muutama vanha rakennus on tallella nykyään, esimerkiksi linnoitukset ja kaupungintalo.[3]

Kaupungin virolaiset asukkaat karkotettiin Siperiaan Neuvostoliiton voitettua sodan ja saatua Viron hallintaansa. Niiden, jotka selvisivät elossa gulageilta, ei sallittu muuttaa Narvaan heidän palatessaan Viroon. Kaupunki asutettiin pääasiassa venäläisillä, jotka sijoitettiin työskentelemään kaupungin tehtaisiin. Narvaan suunniteltiin ydinvoimateollisuutta, jonka palveluksessa ei haluttu käyttää virolaisia.[12]

Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen Narvassa ja Sillamäessä järjestettiin heinäkuussa 1993 kansanäänestys autonomiasta. Kansanäänestyksen järjestäjien mukaan äänestysprosentti oli 54 ja kannatusprosentti 97. Viron hallitus piti kansanäänestystä laittomana jo ennen sen järjestämistä, ja korkein oikeus vahvisti päätöksen saman vuoden elokuussa.[13][14] Viron pääministeri Mart Laar väittää muistelmissaan, että kansanäänestystä olisi ajanut tuolloin Pietarin kaupungin palveluksessa ollut Vladimir Putin, joka olisi halunnut siirtää Narvaan venäläisjoukkoja, mutta Venäjän presidentti Boris Jeltsin ei antanut tähän lupaa.[15]

Narva on virolaisen ja venäläisen kulttuurin risteyspaikka ja suosittu pysähdyspaikka matkalla Pietariin tai sieltä takaisin.[16] Narvan historiallisia nähtävyyksiä ovat Narvanjoen rannalla sijaitseva Narvan linna eli Hermannin linnoitus, 1600-luvulta peräisin olevat raatihuone ja suojalinnoitukset (bastionit), 1800-luvulla rakennettu Paroni von Velion talo sekä Kreenholmin tehtaan alue.[6]

Narvanjoen suussa, keskustasta noin 15 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Narva-Jõesuun perinteikäs kylpyläkaupunki.

Narvanjoen itärannalla on Venäjän Ivangorodin kaupunki ja sen Iivananlinna (vir. Jaanilinn, ven. Ivangorod).[16][17]

Kreenholmin tekstiilitehdas rakennettiin 1800-luvun puolivälissä kaupungin eteläiseen osaan.[4] Tehdas lopetti toimintansa vuonna 2010.

Narvassa on sähköntuotantoa sekä saha-, pellava- ja elintarviketeollisuutta.[18]

Narva on Viron Venäjän-liikenteen solmukohta. Eurooppatie E20 (valtatie 1) ja rautatie Tallinnasta Pietariin kulkevat Narvan kautta. Kaupunki on yksi Viron kolmesta kansainvälisestä rajanylityspaikasta Venäjälle.

Narva on nykyään käytännössä vironvenäläisten pääkaupunki. Narvassa tilastoitiin 1. tammikuuta 2011 olleen 64 667 asukasta, joista venäjänkielisiä oli 93,85 %. Näistä 82 % on etnisiä venäläisiä, joiden jälkeen suurimmat slaavilaisryhmät ovat ukrainalaiset ja valkovenäläiset. Kaupungin väestöstä 46,4 % asukkaista oli Viron kansalaisuus ja 36,3 % Venäjän kansalaisuus. Määrittelemättömien kansalaisuuksien määrä on merkittävä (16,4 %), mikä tarkoittaa sitä, että osalla Narvan asukkaista ei neuvostoaikojen jäljiltä ole minkään maan kansalaisuutta.[19]

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Narvan kaupungissa oli 58 663 asukasta, joista 3 031 (5,2 %) oli virolaisia, 51 434 (87,7 %) venäläisiä ja 4 138 (7,1 %) muita kansallisuuksia.[20]

Jalkapallojoukkue Narva Trans pelaa Viron miesten pääsarjassa, kuten jääkiekkojoukkue Narva PSK:kin omassa pääsarjassaan. Jääkiekkoilija Leo Komarov on syntynyt Narvassa.

Narva on Lahden yhteistyösopimuskaupunki. Narvan seudun eli Idaregioonin kunnilla (Narva, Narva-Jõesuu, Sillamäe, Vaivara) ja Kotkan–Haminan seudun kunnilla (Hamina, Kotka, Miehikkälä, Pyhtää, Virolahti) on yhteinen, keskinäinen kumppanuussopimus (allekirjoitettu 17. toukokuuta 2006). Kävelymatkan päässä kaupungista sijaitsee Narvan lentokenttä (ICAO:EENA), jonka nurmiradalle pienemmät koneet voivat laskeutua.

• 
  Narvanjoen silta EU:n itärajalla.
• 
  Raatihuone.
• 
  Ortodoksikirkko.
• 
  Luterilainen kirkko.
• 
  Narvan rautatieasemaa.
• 
  Tarton yliopiston Narvan toimipiste.
• 
  Voimalaitos.

Laajakulmakuva Narvasta länteen

• Narvan taistelu
• Narvan marssi

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Narva Wikimedia Commonsissa

• Narvan matkailuinfo.
• Tutki Narva, valitse Joënsuu, Helsingin Sanomat, 21.08.1938, nro 223, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot