Naratšjärven taistelu

Venäläisten päätöksen taustalla ryhtyä hyökkäykseen oli Verdunin taistelu, jonka häviämisen uhka sai Ranskan Joseph Joffren painostamaan muita ympärysvaltoja ryhtymään hyökkäyksiin keskusvaltoja vastaan. Venäjän ohella hyökkäykseen ryhtyi tosin vain Italia, jolla silläkään ei ollut menestystä. Venäläiset päättivät suorittaa oman hyökkäyksensä Valko-Venäjällä. Suunnitelmana oli vapauttaa saksalaisille menetetyt alueet Baltian provinsseissa. Hyökkäysalueella oli vain noin 75 000 saksalaista 300 000 venäläistä vastaan. Venäläiset joukot olivat kuitenkin melko kokemattomia ja tämän puutteen korjaamiseksi hyökkäyksen tueksi asetettiin 1 000 tykkiä. Aikanaan tämä tarkoitti suurinta tykkikeskitystä taistelussa.[1]

Venäläiset avasivat tulen 18. maaliskuuta tykistökeskityksellä, joka kesti yli kaksi päivää. Venäläisten tuli oli kuitenkin epätarkkaa ja suuri osa saksalaisten puolustusasemista ja etenkin konekivääreistä säilyi ehjinä. Tykistökeskityksen jälkeen seurasi jalkaväen hyökkäys yöllä, jotta kokemattomat joukot saisivat pimeydestä enemmän suojaa. Tästä huolimatta saksalaisten konekiväärit tekivät suurta tuhoa hyökkäysmuodostelmissa, jotka olivat pimeyden takia tavallista tiheämmät, jotta joukot eivät eksyisi toisistaan. Hyökkäystä haittasivat myös keväiset sateet, jotka muuttivat maaston mutaiseksi. Kaksi venäläisten ensimmäistä hyökkäysaaltoa voitettiin, mutta kolmannen onnistui vallata pieni osa saksalaisten puolustuslinjasta. Sekin kuitenkin menetettiin saksalaisten vastahyökkäyksessä. Aamulla saksalainen tykistö pääsi puolestaan tulittamaan venäläisten paljastuneisiin asemiin.[1]

Venäläiset olivat suoran hyökkäyksen tueksi aloittaneet kaksi muuta hyökkäystä pohjoisempana. Toisen tavoitteena oli painostaa Riiassa olleita saksalaisjoukkoja ja toisen piti tavoittaa Naratšjärvi. Naratšjärven hyökkäys onnistuikin sumun avulla saavuttamaan järven rannat. Saksalaiset kuitenkin toipuivat hyökkäyksestä ja löivät venäläiset. Riian hyökkäys ei puolestaan edennyt ollenkaan. Saksalaiset valloittivat kaikki hyökkäyksissä menettämänsä alueet takaisin huhtikuun loppuun mennessä.[1]

Naratšjärven taistelu oli venäläisille kaikin puolin suuri tappio. Naratšjärvellä he menettivät noin 70 000 miestä ja Riian hyökkäyksessä vielä 30 000. Saksalaiset menettivät vähemmän kuin 20 000 miestä. Saksalaisten ei myöskään tarvinnut siirtää joukkoja alueelle pois Verdunin taistelusta, mikä oli alun perin ollut yksi venäläisten hyökkäyksen päämääristä. Saksalaisiin käydyt taistelut vaikuttivat kuitenkin harhaanjohtavasti. He eivät uskoneet venäläisten pystyvän nopeasti uusiin hyökkäyksiin ja keskittyivät länsirintamalle. Venäläiset ryhtyivät kuitenkin taistelun jälkeen Brusilovin hyökkäykseen.[1]