Napolinmastiffi

Urokset painavat 60–70 kg ja nartut 50–60 kg. Napolinmastiffiuroksen säkäkorkeus on 65–75 cm ja nartun 60–68 cm. Napolinmastiffille tyypillistä on sen hidas ja pitkäaskeleinen käynti. Muun muassa Italiassa napolinmastiffeilta typistetään korvat, mutta Suomessa korvien typistys on kielletty.

Napolinmastiffi on herkkä, uskollinen ja voimakas. Määrätietoisella ja johdonmukaisella koulutuksella napolinmastiffista saa miellyttävän seuralaisen. Pentuna napolinmastiffia tulisi sosiaalistaa ja totuttaa kaikkeen mahdolliseen. Napolinmastiffilla on hyvin voimakas vartiointi- ja suojeluvaisto, jota kannattaa hillitä. Vieraisiin se suhtautuu yleensä rauhallisesti tai jopa välinpitämättömästi. Rauhallinen koti on napolinmastiffille viihtyisin, mutta se tarvitsee myös liikuntaa ja aktiviteettia. Ensimmäiseksi koiraksi napolinmastiffia ei suositella.

Napolinmastiffi venäläisessä postimerkissä.

Napolinmastiffin historia juontaa yli 2000 vuoden päähän. Rodun ulkonäkö on matkan varrella muuttunut huomattavasti, nykyinen äärimmäisen löysä nahka ja raskas runko olisi haitannut taistelu- ja sotakoirana toimimista huomattavasti. Rodun alkuperästä ei ole varmaa totuutta, mutta yleisimmän teorian mukaan 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuri toi mukanaan Kreikkaan suuria molossityyppisiä koiria palatessaan sotaretkeltään Aasiasta. Napoleja käytettiin mm. taistelukoirina. Roomalaiset käyttivät koiria vahti-, taistelu-, sota- ja sirkuskoirina. Tämä koira oli roomanmolossi, jota pidetään napolinmastiffin kantamuotona. Vuosisatojen aikana rotu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta pieni kanta säilyi Napolin alueella, Vesuviuksen lähistöllä maatilojen vahteina.

Toisen maailmansodan jälkeen kerrotaan napolinmastiffeja olleen hengissä vain muutamia yksilöitä. Ensimmäisen kerran napolinmastiffi nähtiin näyttelyssä vuonna 1946 Napolissa.

Elvyttämisen jälkeen rotua uhkasi uusi tuhoutuminen, kun suuri suosio aikaansai kritiikitöntä kasvattamista sekä pentutehtailua. Innostuneet kasvattajat laiminlöivät napolinmastiffin alkuperäisiä ominaisuuksia. Vuonna 1981 rodun kohtalosta huolestuneet kasvattajat kokoontuivat Italiassa näyttelyyn, jossa valittiin tarkoin siitosyksilöitä tulevaisuutta varten.

Nykyään napolinmastiffi tunnetaan jo kaikkialla maailmassa. Rotu on kuitenkin suhteellisen harvalukuinen useimmissa maissa. Historiastaan johtuen rotu ei ole kovin homogeeninen, joten koirien välillä on huomattavaakin vaihtelua ulkomuodon suhteen. Tämä tekee rodun kasvattamisesta hyvin vaikeaa ja haastavaa.

Ensimmäinen napolinmastiffi tuotiin Suomeen vuonna 1985 Ruotsista. Seuraavat koirat tuotiin 1989 Saksasta. Sen jälkeen koiria on Suomeen tuotu mm. Belgiasta, Italiasta, Hollannista ja Ranskasta. Ensimmäinen napolipentue Suomessa syntyi 1992. Vuoden 1999 loppuun mennessä pentueita on syntynyt 27 kpl. Kaikkiaan napolinmastiffeja on rekisteröity 174 kpl (vuoden 1999 loppuun mennessä). Suomen napolinmastiffikanta on hyvin kirjava, aivan kuten muissakin maissa.

Näyttelytyyppinen, erityisen löysänahkainen napolinmastiffi, jolla on uloskääntynyt luomi ja lyhyeksi typistetyt korvat.

Napolinmastiffien kanta on maailmanlaajuisestikin erittäin pieni. Siksi tällä rodulla on tavallista enemmän eri ongelmia. Raskaana rotuna napolilla tavataan nivel- ja lonkkasairauksia. Allergiat, ihotaudit tai silmäsairaudet ovat kohtalaisen yleisiä. Yksi tyypillinen esimerkki silmäsairaudesta on kirsikkasilmä. Löysä, runsas nahka tekee napolin tavallista alttiimmaksi iho-ongelmille, joten ihopoimuja on muistettava puhdistaa varsinkin naaman alueelta. Perinnölliset sairaudet eivät ole poissuljettuja. Isoilla koirilla esiintyy mahalaukun kiertymää. Pentuja hankkiessa on erittäin tärkeää selvittää vanhempien terveystilanne. Napolinmastiffin omistajan on hyvä varautua mahdollisiin eläinlääkärikäynteihin.

Napolinmastiffin eliniänodote on lyhyt: keskimääräinen elinikä on Suomen kennelliiton jalostustietokannan tilastojen mukaan 5 vuotta ja kuukausi (tilanne 7.11.2013). Tilaston mukaan luusto- ja nivelsairaudet olivat yleisin kuolinsyy (kahdeksan kolmestakymmenestä), ja niistä kärsineiden yksilöiden keskimääräinen elinikä oli kaksi vuotta ja kuusi kuukautta.

Muita mahdollisia terveysongelmia:

• Heikko immuniteetti
• Sebaceous adenitis eli SA-tauti (allergiaa muistuttava ihotauti)
• Herkkyys anestesia- ja rauhoituslääkkeille
• Kyynärniveldysplasia
• Dilatoiva kardiomyopatia, DCM
• Osteokondroosi l. Osteochondritis Dissecans, OCD (luu- ja rustokappaleita irrottava nivelsairaus)
• Kilpirauhasen vajaatoiminta
• PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuminen
• Silmäluomen sisäänpäinkiertyminen (entropion)
• Silmäluomen ulospäinkiertyminen (ektropion)
• Kasvukivut (panosteitis)
• Lonkkaniveldysplasia

Yhdysvalloissa alettiin vuonna 2008 tutkia Välimerellä hietasääsken levittämän koiran leishmaniaasin esiintyvyyttä amerikkalaisissa napolinmastiffeissa. Yhdysvalloissa suositellaan Italiasta tuotujen koirien testausta taudin varalta.

• brittiläinen Abellatino Arabella eli Tia, virallisesti kaikkien aikojen suurimman pentueen synnyttänyt koira (24 pentua)[2]
• Stupid elokuvassa My Dog Stupid [3][4]

• Cane da presa

• Bullmastiffit & Mastiffit ry
• Everything Neo -Health
• Twenty Questions with Pazzaglia - Neapolitan Mastiff Veterinarian
• KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
• Carol Paulsen: Neapolitan Mastiff. Kennel Club Books, LLC. 2005

• Suomen Kennelliitto: Napolinmastiffin rotumääritelmä
• Everything Neo (englanniksi)