Naomi Klein

Klein on kotoisin juutalaisesta perheestä. Sekä Kleinin että hänen aviomiehensä Avi Lewisin perheillä on tausta kansalaistoimijoina. Kleinin isoisä, animaattori Philip Klein, erotettiin Disney-yhtiön palveluksesta vuoden 1942 animaattoreiden lakon jälkeen hänen toimittuaan siinä aktiivisesti. Kleinin lääkäri-isä Michael Klein oli Vietnamin sodan vastustaja ja Physicians for Social Responsibility -järjestön (Lääkärin sosiaalinen vastuu) jäsen.[4] Hänen elokuvantekijä-äitinsä Bonnie Sherr Klein sai julkisuutta pornografian vastaisella elokuvallaan Not a Love Story.[5] Hänen veljensä Seth on Canadian Centre for Policy Alternatives -tutkimuskeskuksen Brittiläisen Kolumbian toimiston johtaja. Hänen appivanhempansa ovat journalisti Michele Landsberg ja poliitikko Stephen Lewis, Kanadan uuden demokraattisen puolueen johtaja David Lewisin poika.[4] Hänen tätinsä on naimisissa arkkitehti Daniel Libeskindin kanssa. Klein on julkisesti tunnustautunut feministiksi ja on luonnehtinut muun muassa kirjaansa No Logo leimallisesti feministiseksi.[6] Hän on myös Rutgersin yliopiston viestinnän, kulttuurin ja feminismin tutkimuksen professori.[3]

Klein opiskeli Toronton yliopistossa, mutta keskeytti opinnot kolmantena vuonna ja aloitti The Globe and Mailin palveluksessa. 23-vuotiaana hän siirtyi This Magazineen.[4]

Klein on ollut London School of Economicsin vierailevana luennoitsijana.[7]

Vuonna 2000 Klein julkaisi kirjan No Logo, josta tuli pian globalisaatiokriittisen liikkeen tunnus. Liike oli sulkenut WTO:n ministerikokouksen 1999 kuukautta ennen No Logon ilmestymistä. Kirjassa Klein arvostelee brändipainotteista kulutuskulttuuria kuvaamalla suuryritysten toimintaa. Hänen mukaansa yritykset ovat yleensä syyllistyneet maailman köyhimmissä maissa työntekijöiden riistoon tavoitellessaan yhä suurempia tuottoja. Hän arvosteli Nike-yhtiötä kirjassaan niin voimakkaasti, että se oli ensimmäisiä julkaisuja, jonka kritiikkiin yhtiö vastasi suoraan.[8]

Vuonna 2002 Klein julkaisi teoksen Vastarintaa ja vaihtoehtoja, kokoelman artikkeleita ja puheita, joita hän oli kirjoittanut globalisaatiokriittisen liikkeen puolesta. Kirjan tuotto meni avustuksena aktivistijärjestöille The Fences and Windows Fundin kautta. Klein on kirjoittanut muun muassa myös The Nationiin ja The Guardianiin aiheenaan esimerkiksi Irakin sota. Syyskuussa 2004 Harper’s Magazinessa julkaistussa artikkelissa Klein kirjoitti,[9] että vastoin yleisiä luuloja Bushin hallinnolla oli selkeä suunnitelma miehityksen jälkeiselle Irakille. Suunnitelman tarkoituksena oli luoda esteetön vapaa markkinatalous. Hän kuvailee myös suunnitelmia sallia ulkomaalaisten poimia vauraudet Irakista ja menettelytapoja näiden päämäärien saavuttamiseksi.

Vuonna 2004 Klein teki puolisonsa kanssa dokumenttielokuvan The Take, joka kertoi argentiinalaisista tehdastyöläisistä, jotka ottivat haltuunsa lakkautetut tehtaat ja aloittivat tuotannon uudelleen. Lokakuussa 2005 Klein oli 11:s Maailman intellektuellit -äänestyksessä, jossa listattiin maailman sata julkista älykköä. Sen kokosi Prospect-lehti yhdessä Foreign Policyn kanssa. Klein oli korkeimmalle sijoittunut nainen listalla.[10]

Kleinin kolmas kirja, Tuhokapitalismin nousu, ilmestyi 2007. Siinä Klein esittää rahamarkkinoiden toimivan vastoinkäymisiä kokeneiden ihmisten kustannuksella. Katastrofialueet eivät tästä näkökulmasta ole humanitaarisen avun kohteita, vaan ”puhtaita pöytiä”, joissa raivaustyö on tehty turva-alan (Irak), hotelliketjujen (Sri Lanka) tai yksityisiä koulupalveluja myyvien yritysten (New Orleans) hyväksi. Vuonna 2009 kanadanjuutalainen Klein esitti, että Israel asetettaisiin kulttuuriboikottiin, jotta palestiinalaiskysymys saataisiin ratkaistua. Klein totesi Israelille olevan tärkeää kuulua länsimaiseen kulttuuriin. Jos siihen iskettäisiin, siinä osuttaisiin Kleinin mukaan valtion olennaiseen ytimeen.[11] Maailmanlaajuisen talouskriisin laajentuessa Klein kritisoi Friedmanin oppien mukaista talouspolitiikkaa, jota hän arvosteli jo kirjassaan Tuhokapitalismin nousu. Kleinin mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin aiheutti pitkälti Milton Friedmanin oppien noudattaminen säännöstelyn poistamisessa.[12]

Klein julkaisi 2014 teoksen Tämä muuttaa kaiken: kapitalismi vs ilmasto, jossa hän esittää ilmastonmuutoksen liittyvän keskeisesti kapitalistiseen tuotantojärjestelmään.[13] Helsingin Sanomien kirja-arviossa talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu tiivistää Kleinin viestin siihen, että kansalaisliikkeiden on vaadittava vallanpitäjiltä ripeitä ja vaikuttavia päätöksiä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Sen toteuttamiseksi valtioiden ja valtioliittojen on ohjattava markkinoita voimakkaasti ja valtioiden on sekä investoitava vähäpäästöisiin ratkaisuihin että rajoitettava kulutusta säännöksin. Yhteiskunnan on työskenneltävä monimuotoistavan kulttuurisen murroksen hyväksi vähintään yhtä tarmokkaasti kuin teknologisten ja poliittisten ratkaisujen saavuttamiseksi. Järvensivu kuitenkin arvioi, ettei Kleinin näkökulmaa voi aivan sellaisenaan siirtää Suomeen: ”Siinä missä hän irtisanoutuu pohjoisamerikkalaisesta oikeistosta täysin ja näkee, että vasemmiston on vain voitettava taistelu sitä vastaan, Suomen oikeisto ei ole niin toivoton.”[14] Arvostettu Hilary Weston Writers´ Trust palkitsi teoksen tietokirjapalkinnolla sen ilmestymisvuonna.^lähde?

Kleinin aiemmista teoksista No Logo ja Tuhokapitalismin nousu on otettu yli miljoonan kappaleen painos. Kleinin teoksia on käännetty 34 kielelle.

• No logo. Ei tilaa, ei vaihtoehtoja, ei töitä, ei logoa: tähtäimessä brändivaltiaat. (No logo. No Space, No Choice, No Jobss: Taking Aim at the Brand Bullies, 2000). Suomentanut Liisa Laaksonen & Maarit Tillman. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26275-7.
• Vastarintaa ja vaihtoehtoja. (Fences and Windows. Dispatches from the Front Lines of the Globalization Debate, 2002). Suomentanut Maarit Tillman. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27949-8.
• Tuhokapitalismin nousu. (The Shock Doctrine. The Rise of Disaster Capitalism, 2007). Suomentanut Ilkka Rekiaro. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33866-7.
• Tämä muuttaa kaiken. Kapitalismi vs ilmasto. (This Changes Everything. Capitalism vs. the Climate, 2014). Suomentanut Teppo Eskelinen, Kaj Lipponen ja Henri Purje. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-405-3.
• Kun ei ei riitä. (No is not enough. Resisting Trump's Shock Politics and Winning the World We Need, 2017.) Suomentanut Kirsimarja Tielinen. Helsinki: Into, 2018. ISBN 9789522649041.
• The Battle for Paradise: Puerto Rico Takes on the Disaster Capitalists.. Chicago: Haymarket Books, 2018. ISBN 978-160-8-46357-2.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naomi Klein Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Naomi Klein Wikisitaateissa
• Naomi Kleinin kotisivut (englanniksi)
• Board of Directors, 350.org
• Naomi Klein Internet Movie Databasessa. (englanniksi)