Naniwa-luokka

Luokan pääaseina oli kaksi Kruppin valmistamaa 35 pituuskaliiperin 26 senttimetrin tykkiä, jotka oli asennettu torneihin.[2]

Alusten apuaseina oli Kruppin valmistamat 35 pituuskaliiperin 15 senttimetrin tykit, jotka oli asennettu etukilvellä varustetuille Vavasseur-keskiakselijalustoille. Asennustavan oli suunnitellut J. Vavasseur 1880-luvun alussa, ja sen tyyppiominaisuutena oli hydraulipainejarru, joka koostui jalustaan asennetusta hydraulisylinteriparista ja luistiin kytketyistä laakeroiduista tapeista. Tappien avulla voitiin säätää rekyylinpituutta. Ylöspäin suunnattu luisti palautti tykin gravitaatiolla. Tykkien sivusuuntaus ja korkeuden säätö tehtiin käsipyörillä.[3]

Tykit oli aluksella sijoitettu kummallekin kyljelle valmistettuihin kolmeen sponsoniin, mikä mahdollisti 130 asteen ampumakulman kansirakenteista huolimatta. Heikkoutena oli kuitenkin se, että ainoastaan puolet tykeistä oli käytettävissä laidoille ammuttaessa.[3]

Torpedoveneitä vastaan aluksille asennettiin kaksi nopean tulen mahdollistavaa tykkiä, Naniwalle kaksi 57 millimetrin Nordenfelt-tykkiä ja Takachiholle QF 3 naulan Hotchkiss -tykkiä, jotka asennettiin komentosillan eteen. Aseistusta täydennettiin kymmenellä 25,4 millimetrin nelipiippuisella Nordenfelt-konekiväärillä, jotka asennettiin kannelle riittävän ampuma-alan mahdollistaviin paikkoihin. Kummankin maston tulenjohtolavalle asennettiin 11 millimetrin kymmenpiippuinen Gatling-konekivääri.[3]

Alkuperäisen sopimuksen mukaan luokan aluksille ei asennettu torpedoputkia, mutta sopimusta täydennettiin helmikuussa 1885 torpedoputkien asennuksella. Siten valmistuessaan aluksilla oli neljä saksalaisen Schwartzkopf-yhtiön toimittamaa 356 millimetrin torpedoputkea, jotka oli asennettu hiilibunkkereiden etu- ja takapuolelle panssarikannelle, kaksi kummallekin kyljelle. Ne olivat kiinteitä ja siten torpedot kyettiin laukaisemaan vain kyljen suuntaan.[3]

Torpedoputkissa käytettäviä Schwartzkopf-torpedoita, joiden japanilaisena tyyppimerkintänä oli type 84, oli aluksilla kaikkiaan 12. Vuonna 1908 otettiin käyttöön uudemmat tyypin 88 torpedot.[3]

Aluksille asennettiin neljä brittiläistä Gramme-valonheitintä. Ne sijoitettiin nostettaville jalustoille etu- ja takakannen siltojen sivuille. Asennus mahdollisti aluksen ympäristön valaisemisen, ja siten paransi suojaa yöllisissä torpedohyökkäyksissä. Valonheittimien tarvitsema sähkö tuotettiin neljällä Gramme-generaattorilla (80 V, 75 A, 24 kW), jotka oli asennettu konehuoneisiin. Generaattorit vaihdettiin kahteen Edison-generaattoriin (80 V, 200 A), ja oletettavasti myös valonheittimet vaihdettiin tällöin Siemensin toimittamiin.[3]