Nampo
Nampo (kor. 남포특별시, Nampo-teukbyeolsi, hanja 南浦特別市, McCune-Reischauer Namp’o-t’ŭkpyŏlsi) on erityisasemassa oleva kaupunki Korean demokraattisen kansantasavallan Etelä-Pyeonganin maakunnassa. Se sijaitsee maakunnan eteläosassa Daedongjoen suulla Keltaisenmeren rannikolla. Vuoden 2008 väestönlaskennan mukaan Nampossa oli 366 815 asukasta.[1]
Nampo 남포특별시 |
|
---|---|
Näkymiä Nampoon |
|
Nampo |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Pohjois-Korea |
Väkiluku | 983 660 |
Maantiede
Nampo sijaitsee Taedongjoen alajuoksulla sen suiston pohjoispuolella. Alueella vallitsee voimakas vuorovesi. Kaupungin eteläpuolella kohoavat Osǒkvuoret ja kaupungin korkein kohta on Osǒkvuoren huippu 566 metrin korkeudella merenpinnasta. Vuorien ulkopuolella suurin osa kaupungin alueesta on kuitenkin matalaa alluviaalitasankoa ja noin 82 & koko kaupungin pinta-alasta on alle 60 metrin korkeudella merenpinnasta. Kaupungin edustalla on useita saaria, joihin lukeutuvat esimerkiksi Cho-do ja Ori-sǒm. Keltaisenmeren rannikolla on vallattu maata merestä ja sitä on otettu maanviljelyskäyttöön. Tammikuun keskilämpötila on -4,8 °C ja elokuun 24,2 °C. Keskimääräinen vuosittainen sadanta on 837,4 mm.[2]
Historia
Goguryeon kuninkaalliset hautakammiot ovat Unescon maailmanperintöluettelon kohde, johon sisällytetyistä haudoista useampi sijaitsee Nampossa. Itse kaupunki oli kuitenkin vielä ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan aikana vain pieni kalastajakylä ja sen alkuperäinen nimi oli Jinnampho. Japanilaiset tekivät siitä sotilaidensa huoltotukikohdan ja vuonna 1897 siitä tehtiin ulkomaalaiselle kaupalle avoin satama. Muutosten myötä kaupungin väestö ja teollisuus kasvoivat ja vuonna 1934 se oli Korean kolmanneksi suurin satama heti Busanin ja Incheonin jälkeen. Kaupungin kasvua vauhditti sen sijainti lähellä Pjongjangia. Korean itsenäistyttyä toisen maailmansodan jälkeen kaupungin nimestä jätettiin pois etuliite Jin, jonka katsottiin muistuttavan Japanin miehitysajasta Koreassa.[2]
Kim Il-sung vierailtua kaupungissa toukokuussa 1981 tehtiin kolmiosainen suunnitelma kaupungin kehittämisestä. Siitä oli tarkoitus muodostaa kansainvälinen satamakaupunki, Pohjois-Korean suurin kauppasatama ja maan länsiosien suurin teollisuuskeskus. Namposta tuli maakuntatason kaupunki vuonna 1979, mutta sen rajat ja hallinnollinen asema ovat muuttuneet sittemmin useaan otteeseen. Vuonna 2004 kaupunki liitettiin Etelä-Pyeonganin maakuntaan, mutta vuonna 2010 se erotettiin jälleen omaksi alueekseen, jolloin siitä tuli myös asukasluvultaan Pjongjangin jälkeen Pohjois-Korean suurin kaupunki.[2]
Liikenne
Nampo on Pohjois-Korean suurin tavarasatama. Taedongjoki padottiin vuonna 1986 ja sen suluista pääsevät läpi enintään 50 000:n tonnin laivat. Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjangiin kulkee kaksi moottoritietä, joista ensimmäinen valmistui vuonna 1978 ja toinen vuonna 2000. Pjongjangiin kulkee myös rautatie.[2]
Talous
Nampo sijaitsee hyvin maanviljelykseen sopivalla alueella ja tärkeimpiin viljelykasveihin lukeutuu riisi. Keltaisenmeren rannikolla harjoitetaan myös kalastusta ja rannikolla sijaitsee myös useita suolatehtaita. Nampo on merkittävä raskaan ja kevyen teollisuuden keskittymä. Suurimpia teollisuuslaitoksia kaupungissa ovat Cholliman terästehdas, Taean konetehdas, Kǔmsǒngin traktoritehdas ja Taean lasitehdas. Koska Nampo sijaitsee lähellä pääkaupunkia, se on ollut myös Pohjois-Koreaan sijoittamaan pyrkineiden eteläkorealaisten suosiossa.[2]
Nampon turistinähtävyyksiä ovat Pjongjangin golfkenttä, Ryonggangin kuuman lähteen hotelli ja Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvat Goguryeon kuninkaalliset hautakammiot.[2]
Väestö
Nampon väkiluku vuonna 2008 oli 366 815[1], mutta sen hallinnollisen aseman muutoksen myötä kaupunki on nykyisin Pohjois-Korean toiseksi suurin kaupunki ja sen asukasluku on 983 660.[2]
Lähteet
- DPR Korea 2008 Population Census National Report 2009. Central Bureau of Statistics Pyongyang, DPR Korea. Arkistoitu 31.3.2010. Viitattu 20.8.2017.
- Rainer Dormels: Profiles of the cities of DPR Korea – Nampho (pdf) North Korea's Cities. Jimoondang. Seoul. Universität Wien. Arkistoitu 13.2.2018. Viitattu 12.2.2018. (englanniksi)