Namazga

Ensimmäisen vaiheen (noin 4800–4000 eaa.) aikana yksittäisiä taloja oli pitkin aluetta. Merkittävin löytö on pieni talorykelmä. Sen keskeisessä kahden huoneen talossa oli puiset pylväät ja geometrisiä seinämaalauksia. Ruokaa saatiin enimmäkseen kotieläimistä, mutta jonkun verran edelleen metsästettiin ja keräiltiin.[2]

4000–3500 eaa. oli Etelä-Turkmenistanissa Namazga II-vaihe, jossa ilmestyi alkava asuinkeskusten linnoittaminen ja harmaa Gorgānin tasankoon liittyvä keramiikka. Asutuskeskusten sisältä oli ympäröity muurein vain osa. Tehtiin reheviä äitijumalattaren patsaita, temppelit tulivat tavalliseksi ja niissä polttouhrausalttareita. Ammatit eriytyivät, toisilla alueilla oli nahkatyöläisiä, toisilla kasteluviljelijöitä. Kauppa ulottui kauas.

Namazga III-vaiheessa 3500–3000 eaa. tuntui voimakas Mesopotamian kulttuurin nousun vaikutus: monia kyliä hylättiin, suuret keskukset kasvoivat varsinkin itäisellä ja keskisellä Etelä-Turkmenistanin alueella niin kuin Mesopotamiassakin.[2] Kangaspuista päätellen kudonta yleistyi. Namazga Depe ja Altyn Depe kasvoivat suuremmiksi kuin muut, ja uusia muuttajia näyttää saapuneen alueelle. Kara-depessä oli 1000–1600 asukasta.

Namazga IV oli 3000–2500 eaa. varhaispronssikaudella ja toi mukanaan asutukset, joissa oli kaupungin piirteitä, muttei varsinaisia kaupunkeja. Niiden ympärillä oli edellisille ajoille tyypillisiä pienempiä kyliä. Gorgānin tasangolla (lännessä) levisi muualta alueelle luultavimmin lännestä saapunut harmaa keramiikka, maalattu keramiikka jatkoi muualla edelleen. Harmaata keramiikkaa oli mm. Parkhai II:ssa. Kiveä osattiin käsitellä taitavasti ensi kertaa niin että siitä tehtiin mm. lamppuja. Dreija ilmaantui, ja myös tehokas kaksikammioinen savenpolttouuni. Kasteluviljely kehittyi ja samoin karjanhoito ja muut ammatit. Äitijumalattaren patsaisiin ilmestyi entisen rehevän, rintavan ja reitevän naiskuvauksen rinnalle litteä tyyli, jossa naisen kädet olivat levällään.

Altyn-depe linnoitettiin tehokkaasti. Siellä oli leveät kadut mikä viittaa pyörillä kulkevien ajoneuvojen käyttöön.[2] Näihin aikoihinhan Kaksoisvirtainmaassa rakennettiin sotien takia linnoitettuja kaupunkeja.

Namazga V oli 2500–2000 eaa. keskipronssikaudella. Tähän liittyi kaupunkimaisia keskuksia Kopet Dagh, Namazga-depe ja Altyn-depe jotka toimivat ympäröivien kylien keskuksina. Rakennettiin monumentaalirakennuksia. Altynissä oli kolme eri asuinaluetta, eliitin, ylemmän luokan ja käsityöläisten alueet. Tämä viittaa luokkajakoon joka on monelle varhaissivilisaatiolle tyypillinen.

Myöhäispronssikaudella oli Margianakulttuuriin liittyvä "Namazga VI Oxus" oli 2000–1750 eaa., niin kuin Anau IV. Tällöin suuret keskukset Namazga ja Altyn hylättiin, ja monissa muissakin kulttuuri taantui ja väestö väheni. Keramiikkaa ja naispatsaita tehtiin alkeellisemmalla tyylillä. Tekkem-depestä on löydetty pohjoisten paimentolaisten tyyppistä keramiikkaa. Myös alemmalta Murghab-joelta on löydetty esineitä, jotka viittaavat pohjoisen (indoiranilaisiin) paimentolaisiin. Namazgaan ja Altyniin ei kuitenkaan luultavasti hyökätty, asutus siirtyi itään päin Margianan alueelle, jonne nousivat Kelleli, Gonur Tepe ja Togolok. Gonur Tepessä oli näkyvissä ensi kertaa merkkejä rajoitetusta pohjoisen paimentolaisten saapumisesta alueelle, mm. karkeasti tehtyjä pienoissavipatsaita, ja pohjoisen tyyppistä käsin tehtyä keramiikkaa. Togolokin keitaan loppuvaiheessa huomataan merkkejä toisesta muutosta Gorgānin tasangolta, ja linnoitettujen kaupunkien ilmaantuminen sen alueen esikuvan mukaan.

Namazga VI/margianan esineitä on löydetty Iranista ja Pakistanista mm. Tepe Yahyasta, Sahr-i-Sokhtasta, Susasta, Mohenjo-Darosta ja Mehrgarhista[3].