Nallikari

Nallikari on julkinen virkistys- ja matkailualue Oulun Hietasaaressa. Hietasaari erottaa kaupungin keskustan ja Oulujokisuiston Perämerestä. Oulun kauppatorin ja Hietasaaren välillä kulkee kevyen liikenteen saaristoreitti siltoineen ja Pikisaaren puutaloineen. Tätä reittiä pitkin matkaa Nallikariin kertyy kauppatorilta noin kolme kilometriä. Autolla matkaa Oulun keskustasta Nallikariin on 4–5 kilometriä ja valtatieltä 4 noin 5 kilometriä.[1]

Nallikarin hiekkarantaa ennen vuoden 2013 kunnostusta.
Oulun Eden sijaitsee aivan Nallikarin hiekkarannan tuntumassa.

Nallikari sijaitsee Hietasaaren merenpuoleisella länsirannalla. Alue on tunnettu kilometrin pituisesta hiekkarannastaan. 1970- ja 1980-luvuilla rannalla järjestettiin purjehdus- ja purjelautakilpailuja.

Majoituspalveluja alueella tarjoaa muun muassa Nallikari Lomakylä, jonka alueelta löytyy huviloita, lomamökkejä sekä matkailuajoneuvoalue.[2] Alueelta löytyvät myös palloiluhalli Nallisport[3], ratagolf-rata, lapsille suunnattu huvipuisto Vauhtipuisto sekä ponipiha sekä ympäri vuoden auki oleva Ravintola Nallikari.[4][5][6]

Nallikarin alueella on käytettävissä ilmainen langaton verkko PanOULU.lähde?

Urheilu ja liikuntaharrastukset

Kesäaikana Nallikarin edustan vesialueella on purjelautailijoita, leijapurjehtijoita, kilpapurjehtijoita. Nallikarin edustalle on Oulun Merenkävijät kaupungin liikuntaviraston avustuksella merkinnyt poijuilla kaikkien kilpapurjehtijoiden käytössä olevan harjoitusalueen. Harjoittelualueen halkaisija on noin yksi meripeninkulma. Nallikarin hiekkaranta soveltuu myös rantafutikseen.

Rakennukset
Nallikarin "majakka" eli näkötorni.

Rannan alueella on muutamia rakennuksia, joista vanhimmat ovat 1970-luvulta.

Nallikarissa aallonmurtajan päässä sijaitsee vuonna 1988 valmistunut näkötorni Nallikarin "Majakka". Se edustaa arkkitehtuuriltaan Oulun koulun regionalistista tyyliä[7]. "Majakan" on suunnitellut Arkkitehtitoimisto NVØ. Nallikarin rantapaviljonki on rakennettu 1970-luvulla.

Historiaa

Hiekkarantojen virkistyskäyttö yleistyi 1930-luvulla. Oulussa oli yleisiä rantoja muun muassa Nuottasaaressa, Oritkarissa ja muualla Hietasaaressa. Osa noista rannoista joutui kuitenkin teollisuuden käyttöön. Kun Nallikari "löydettiin", sen pitkät hiekkarannat alkoivat vetää sinne tuhatmäärin kävijöitä. Ennen kesää 1939 valtuusto ja terveydenhoitolautakunta antoivat kaupunginhallitukselle tehtäväksi selvittää, miten Nallikariin saataisiin pukusuojia ja käymälöitä.[8]

Sotien takia Nallikarin muuttaminen yleiseksi uimarannaksi siirtyi vuoteen 1946, jolloin 2. huhtikuuta valtuusto antoi Sotainvalidien veljesliiton Oulun osastolle oikeuden harjoittaa alueella uimarantaa tukevaa liiketoimintaa kymmenen vuotta. Ravintolarakennus alueelle valmistui saman kesän aikana. Kaupunki lunasti kuitenkin Sotainvalidien veljesliitolta rakennukset jo vuonna 1950, ja näin uimaranta siirtyi kokonaan kaupungin vastuulle.[8] Nallikarin kunnostus ja remontti valmistui vuonna 2013.

Lähteet
  1. Oulun karttapalvelu. Viitattu 29.3.2015.
  2. Nallikari
  3. Nallisport
  4. Vauhtipuisto
  5. Ponitouhut
  6. Ravintola Nallikari
  7. https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/nallikarin-majakka-on-oulun-koulun-arkkitehtuurin-helmia
  8. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V, s. 448–449. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 951-9234-02-0.

    Aiheesta muualla
    Oulun nähtävyydet
    Puistot ja nähtävyydet
    Museot
    Rakennukset ja alueet
    Patsaat ja veistokset

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.